Mä olen ollut jonkin aikaa jo juomatta. Mä en ole koskenut nappeihinkaan pitkään aikaan. Olen ollut aivan selvä pidemmän aikaa, ja se alkaa kieltämättä kyllä jo tuntua. Nyt viikonloppunakin olen taas ollut aivan selvinpäin, vaikka kaverit ovat juoneet ja lähteneet baariin. Kyllä mulla on tehnyt mieli juoda, mutta kuitenkaan en ole ottanut mitään. Sen olen nyt huomannut, että selvinpäinkin voi olla hauskaa -niin mulla on kyllä ollutkin. Toisaalta mä haluaisin riipaista pään täyteen vähän kaikkea. Mulla on jotenkin ikävä niitä aikoja, kun olin joka viikonloppu tietyssä kaveriporukassa, ja oikeastaan kukaan ei ollut selvinpäin. Mulla on ikävä sitä tunnetta kun ottaa nappeja ja tuntuu et leijuu pilvissä. Tai sitä, että humalassa nauraa pienimmällekin asialle, ja vähän askel heittää suuntaan jos toiseen. Jotenkin haluisin tuota aikaa takaisin itselleni. Tuo aika oli ihan kivaa, vaikkakin mä sain itseni tekemisteni takia vaikeuksiin ja myös itselleni pahan olon.
Paino, kalorit, liikunta ja ruoka ovat pyörineet taas mun päässä pitkin päiviä jo pidemmän aikaa. Mä olen syönyt, ja sitten taas en ole laittanut suuhuni mitään. Pienikin ruoka minkä olen suussani purrut ja lopulta niellyt on saanut mut voimaan pahoin. Ensin kaikki on ollut ihan ok, mutta sitten vähän ajan päästä mulle on tullut vaan olo, että petin taas itseni ja lupaukseni itselleni. Mun itsekuri on vain hävinnyt tyystin. En mä pysty enään niin hyvin kieltäytymään ruuasta kun ennen. Jos multa kysyy haluanko jotain, sanat en halua tulevat mun suusta hyvin vaikeasti, ja joskus eivät ollenkaan. En tiedä onko syy siinä, että mä en halua ihmisten enään huolehtivat ja huolestuvan musta ja mun syömisestä. Mä en halua, että mun läheiset huomaavat enään mitään erilaista mun syömisessä. Haluan näyttää, että kaikki on hyvin, ja kuitenkin se tuottaa mulle vaan pahaa oloa ja epäonnistumisen tunteita. Jos vaan voisin sanoa ja samalla valehdella heille, että kaikki on hyvin ja että mulla ei ole mitään ongelmia syömisen kanssa, niin mä olisin sen jo tehnyt aikoja sitten. Se vain ei ole mahdollista. 
' She never slows down
She doesn't know why but she knows that
When she's all alone it feels like its all coming down
She won't turn around
The shadows are long and she fears
If she cries that first tear, the tears will not stop raining down'
Tekstit
