Mä olen ollut jonkin aikaa jo juomatta. Mä en ole koskenut nappeihinkaan pitkään aikaan. Olen ollut aivan selvä pidemmän aikaa, ja se alkaa kieltämättä kyllä jo tuntua. Nyt viikonloppunakin olen taas ollut aivan selvinpäin, vaikka kaverit ovat juoneet ja lähteneet baariin. Kyllä mulla on tehnyt mieli juoda, mutta kuitenkaan en ole ottanut mitään. Sen olen nyt huomannut, että selvinpäinkin voi olla hauskaa -niin mulla on kyllä ollutkin. Toisaalta mä haluaisin riipaista pään täyteen vähän kaikkea. Mulla on jotenkin ikävä niitä aikoja, kun olin joka viikonloppu tietyssä kaveriporukassa, ja oikeastaan kukaan ei ollut selvinpäin. Mulla on ikävä sitä tunnetta kun ottaa nappeja ja tuntuu et leijuu pilvissä. Tai sitä, että humalassa nauraa pienimmällekin asialle, ja vähän askel heittää suuntaan jos toiseen. Jotenkin haluisin tuota aikaa takaisin itselleni. Tuo aika oli ihan kivaa, vaikkakin mä sain itseni tekemisteni takia vaikeuksiin ja myös itselleni pahan olon.
Paino, kalorit, liikunta ja ruoka ovat pyörineet taas mun päässä pitkin päiviä jo pidemmän aikaa. Mä olen syönyt, ja sitten taas en ole laittanut suuhuni mitään. Pienikin ruoka minkä olen suussani purrut ja lopulta niellyt on saanut mut voimaan pahoin. Ensin kaikki on ollut ihan ok, mutta sitten vähän ajan päästä mulle on tullut vaan olo, että petin taas itseni ja lupaukseni itselleni. Mun itsekuri on vain hävinnyt tyystin. En mä pysty enään niin hyvin kieltäytymään ruuasta kun ennen. Jos multa kysyy haluanko jotain, sanat en halua tulevat mun suusta hyvin vaikeasti, ja joskus eivät ollenkaan. En tiedä onko syy siinä, että mä en halua ihmisten enään huolehtivat ja huolestuvan musta ja mun syömisestä. Mä en halua, että mun läheiset huomaavat enään mitään erilaista mun syömisessä. Haluan näyttää, että kaikki on hyvin, ja kuitenkin se tuottaa mulle vaan pahaa oloa ja epäonnistumisen tunteita. Jos vaan voisin sanoa ja samalla valehdella heille, että kaikki on hyvin ja että mulla ei ole mitään ongelmia syömisen kanssa, niin mä olisin sen jo tehnyt aikoja sitten. Se vain ei ole mahdollista. 
' She never slows down
She doesn't know why but she knows that
When she's all alone it feels like its all coming down
She won't turn around
The shadows are long and she fears
If she cries that first tear, the tears will not stop raining down'
Tekstit
Hmph,anteeksi kun kysyn,mutta miks sie piät tosta syömisestä nii tiukkaa kuria ihelles? Oot sie ravitsemusterapeutilla käyny,sieltä saa ainaki terveelliset syömisohjeet,joitten suhteen ei tarttee tarkkailla onko tää nyt terveellistä vai ei:)
VastaaPoistaAnonyymi, itseasiassa hyvä kysymys, en oikeastaan tiedä. Mulle syöminen ja kaikki siihen liittyvät asiat ovat olleet jo kauan ongelma. Mulle on melkein pakonomaista laskea kaloreita yms. En tiedä.
VastaaPoistaAi niin,ja oon ylpee siusta jotta oot selvinpäin ollu!:) Hyvä!! Juominen on ihan turhaa,ei se poista ongelmia,joten,ihan turhaa laittaa rahaa moisiin nesteisiin.
VastaaPoistaOmasta kokemuksestani sen verran mainitsen,jotta miulla on masennus ollu varmaan jotai 4-5 vuotta,kävin terapiassa ja söin mielialalääkkeitä mut ne kumpikaan ei parantanu eikä eheyttäny sitä mitä mie tosiaan kaipasin ja tarvitsin parantuakseni. Vaikka kyllähä se sinällään oli hyvä,ett sai käyvä jutteleen ammattilaisen kaa joka halus auttaa,mut kokemuksesta vaan voin sanoa,että ihmiset ei tunne sinua (eikä minua) niin hyvin,kuin Jumala,joka osaa parantaa ihmisen juuria myöten. Se ei ole mikään pumpulimaisen kevyt parannus,joutuu käsittelemään asioita kipeiltäkin kanteilta. Mutta mitä nyt Jeesuksen kanssa olen taivaltanut,niin paranemaan päin ollaan koko ajan menossa,se vie aikaa,mutta en kyl mihinkää terapiaan menis sen sijaan että antasin Herralle luvan vaikuttaa ja antaa ohjat paranemiseeni:) Mutta kyl Jumala hyviäkin aikoja antaa ja sellasia mitä ei ois osannu odottaa!:) Ja huomaa kyl kuinka oon vahvistunu!:) pitää vaa jaksaa olla kärsivälline ja pitää Jeesuksesta kiinni,Hän kyllä on kärsivälline ja uskollinen!:)
Edelliseen kommenttiin enkä sitä edelliseen en laittanu mitään nimimerkkiäni,mut nyt taidan laittaa,sillä mie oon seurannu siun blogias jo jonkun aikaa,ni voin ruveta laittaa kommenttii ehkä muulloinkin. Tyttö siis olen:)
Voimia siulle paljon,Jumala rakastaa sinnuu just sellasenaan ku olet,eikä Hää halua,että vihaat ittees,siussa ei oo mitää inhottavaa eikä vihattavaa,oot niin rakas ja huippu JUST TOLLASENAAN!!:)<3
-a
Kiitos. Toisaalta mäkin olen ylpeä,että en ole juonut tai mitään muutakaan. Toisaalta se taas turhauttaa.
VastaaPoistaIsä on myös munkin elämässä päivittäin. Isä onkin mulle yks turva, ja oikeastaan syy, miksi mä vielä täällä olen. Ilman että Hänet olisin löytänyt, niin mä en olisi selvinnyt.
Kiitos muistamisesta. Vertaistuki on tervetullutta mun elämään.
Ihana kuulla,kiitos Herralle!:) Miullakin on ihan sama,miekään en ois elossa ilman Jumalaa. Mie nimittäin aikoinaan suunnittelin ja yritin itsemurhaa,nyt sitte viime kuukausina sielunviholline on koittanu masentaa minnuu nii pahasti ja muistuttaa siitä itsemurhasta,jota sillo aikoinaan haaveilin kovasti..ja se on jännästi koukuttanu,sillä mie pidin itsemurhaa kaikkein ylimpänä ja haaveena,ett jonain päivänä se onnistuu..mut nyt sit ku uskontiellä oon takertunu siihen,ni nähny mite Jumala on laittanu suljetut portit niihi yrityksiin,monesti oon saanu näyn sil hetkellä ku oon ollu alottamassa,ja sen näyn jälkeen oon täysin vallan lamaantunut,enkä oo enää pystyny tekeen mitää,oon vaa itkeny. Sit Jumala kerran anto TOSI vahvan kokemuksen,ko kerra nousin sängystä ylös (miulla oli yhtenä yönä oikeen sellane taistelu,sielunviholline riepotteli minnuu oikeen kunnolla,sitä yötä en voi kyl unohtaa)ni tuntu ett iha ku seinä ois isketty miun nenän eteen,mie en pystyny tekeen yhtään mitään,sit tuli laulun sanat sil hetkellä vahvasti mieleen "joku rakastaa sua niin että sydämmeen sattuu",siis se kokemus oli jotai iha uskomatonta!!Ja niin sen jälkeen Jumala on aina estäny ja Pyhä Henki tullu aina messiin ku oon saanu sellasia ajatuksia,mie en voi kyl uskoo todeks ett Jumala on nii voimallinen!!Tuntuu iha mielettömältä!:) nykyää ne itsetuhoset ajatukset ei tuu enää nii lähelle minnuu:)
VastaaPoista-a
Niin, mutta vaikka ne onkin sun tunteet ja erit kuin mun, niin tässä blogimaailmassa on ihanaa se, että ihmiset ymmärtää aivan eri tavalla ku oikeassa elämässä. Ja ihanaa monesti huomata, ku lukee muiden postauksia, että tietää tasan miltä niistä tuntuu, eikä ookaan ehkä ihan niin yksin mitä muuten ois. Kiitos kommentistasi ja voimia myös sulle!<3
VastaaPoistaA, mulla on melkeimpä samoja kokemuksia, mutta tässä olen edelleen, iso kiitos siitä Isälle.
VastaaPoistakiitos, samoin!♥
VastaaPoista