Osa 83.

Katoan itseltäni päivä päivältä vain enemmän. Tuntuu kun olisin kahlinnut itseni ja ajatukseni sisimpääni lukoilla kiinni. Minä olen hukassa itseni kanssa. En tiedä minne kuulun. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Olen katoamassa ystäviltäni, lähimmäisiltäni ja ehkä kaikkein eniten kullaltani. En halua, tai en pysty näkemään ketään -voimani eivät vain riitä. En halua näyttää muille, että olen heikko ja eksyksissä itseni kanssa.

Olen nyt viimeiset kaksi viikkoa pyörinyt poikien tai oikeastaan nuorten miehien kanssa keihin tutustuin. Heidän kanssaan minun on helppo olla. He eivät tunne minua, eivätkä osaa lukea minua kuten ystäväni tai kultani. Kuitenkaan tuo ei ole ainut syy miksi heidän kanssaan olen. Mä jotenkin viihdyn heidän seurassaan. Osaan olla melkein oma itseni heidän kanssaan. Kuitenkin tiedän, että yksi näistä "pojista" on minusta kiinnostunut. Huomaan sen hänen käytöksestään, mutta kuitenkaan se ei häiritse minua mitenkään. Ja vaikka halaankin häntä nähdessämme ja myös silloin kuin sanomme heipat, niin ainakaan minulle se ei merkitse mitään. Ei minua ole haitannut, että hän on muutaman kerran antanut suulleni suukon, kun olemme halanneet, koska tiedän, että en ole ainut kenelle hän noin tekee. Ainakin luulen tietäväni.
Mulla on kuitenkin jotenkin paha omatunto, koska olen näiden "poikien" kanssa, mutta en kuitenkaan näe kultaani, tai ystäviäni. En tiedä miksi en pysty näkemään niitä tärkeimpiä ihmisiä silloin, kuin heitä eniten tarvitsisin.

Käyn illalla nukkumaan. Pyörin sängyssäni pitkään. Katson kelloa. Laitan silmäni kiinni. Havahdun painajaisiini. Tämä toistuu joka yö. Aamulla herätessäni olen väsynyt ja kiukkuinen. Univelat alkavat painaa päälleni, huomaan sen nyt jo itsekin. En muista painajaisiani, mutta herään siihen, että olen aivan hikinen ja olen jotenkin pelkotilassa ja kuin paniikki olisi valtaamassa minut. Kaipaan edes yhtä yötä jolloin saisin vain nukkua ja herätä aamulla pirteänä.

' Rikkinäinen oli eilinen
Vaikka tahdon pakoon pääse en
Sekaisin taas kaikki kaunis on
Jossain tunne - kipu sanaton
Josta millään kiinni ei saa '
~ Bass'n Helen - Liekeissä ~

Osa 51.

Nukkumaan meno on taas vaikeampaa kuin uskoinkaan. Viivästytän sänkyyn menemistä siihen pisteeseen saakka, että meinaan nukahtaa television eteen. Painajaiset veisivät yöni kuitenkin. Sama painajainen joka yö. Näen naamoja jotka tulevat minua päin. Ensin ne ovat sumeita, mutta pikkuhiljaa niistä alkaa näkyä kasvot selvemmin. Viimeinen kuva ennen kuin herään on aina ihminen, joka on satuttanut mua eniten. Tää painajainen on vaan tajuttoman hirveä, koska olen halunnut unohtaa nuo kaikki naamat joita painajaisessani näen. Joka yö ne naamat kuitenkin palaavat mun mieleen. Joka yö ne saavat kaikki muistot taas mieleen. Joka yö herään kyyneleihini ja paniikkiin. Haluun vaan unohtaa nuo naamat.

Poistin tekstin, koska en halunnut itse lukea sitä enään.

' Edessäni elämäni tuli palaa
Hiljalleen elämääni tulit salaa
Sä taivaan valo sytytit mut uudestaan
Rakkauteni liekin elämäni tulen juuresta
Kuuleman mukaan sä pelastit mun henkeni
Olin vääril raiteil olit suojelusenkeli
Niin ainakin kaikki vielki mulle väittää
Ja tiedän että se on totuus ei sitä voi väistää
Mut näistä yhteisistä hetkistä sun kanssas
Oon niin onnellinen ilman sua oisin hukassa
Aivan palasina sekä masennuksen partaalla
Väritit mun elämäni ennen näin sen harmaana
Varmana olet mulle se only one
Oothan vaan mun rinnalla aina ja ikuisesti hani
Sillä ilman sua vaan yskin loskaa
Ethän kulta jätä mua yksin koskaan '

~ Mc Mane - En päästä irti koskaan ~