Osa 88.

Onko sisimpäni kylmenemässä? Miksi en tunne enään mitään? En osaa enää antaa muille rakkautta. En osaa näyttää, että välitän. Olen katoamassa muilta. Olen rakentanut itseni ympärille jotain suurta, jonka läpi muut eivät pääse.

Viime päivät olen ollut vain itseni kanssa. En ole nähnyt ketään -en ole edes halunnut. En osaa olla enään muiden kanssa niinkuin ennen. En ole jotenkin oma itseni. Haluan vain tilanteista pois, kun muut nauravat ja pitävät hauskaa. Minä en tiedä mikä minuun on iskenyt. Ehkä tarvitsen omaa aikaa? Vai olenko vain muuttunut tälläiseksi tytöksi, joka ei jaksa enään pitää hauskaa? Tytöksi, joka on niin rikki sisältä, ettei jaksa enää nähdä ketään? En tiedä.

Katsoin viime kesän kuvia ja huomasin, että mä en ole enään se kuvan tyttö. En ole enään se pyöreäposkinen pirteä tyttö, joka hulluttelee ystävien kanssa kaikki yöt. Viime kesän tyttö on tosiaan muuttunut. Olen aivan kuin eri ihminen. Tyttö joka osasi nauraa ja iloita on nyt hiljainen ja masentunut. Tyttö joka hyväksyi ne sopivan pyöreät posket on nyt poissa. En meinaa tunnistaa itseäni kuvista. Minulle on tapahtunut jotain, mutta en saa itsestäni selville, että mitä.

Petän itseni. Rankaisen itseäni. Petän itseni. Rankaisen itseäni. Sama kaava yhä uudelleen ja uudelleen. Olen väsynyt tähän, mutta en osaa lopettaa. Päivittäin taistelen itseni kanssa, että saisin laitettua jotan suuhuni. Taistelen, että en antaisi niitä ylen. Tuntuu kuitenkin, että teen kaiken turhaan. Olen itseni vanki. Olen kahlinnut itseni vaakaan. Olen tehnyt ruuasta vihollisen, jota kuitenkin rakastan yhtä paljon samaan aikaan. Väitän, että en ole menettänyt kontrollia, mutta tiedän kuitenkin, että se on valhe. Valehtelen itselleni. Valehtelen muille. Välillä joku sisälläni huutaa, että lopeta, mutta en kuuntele sitä. Voimani ovat lopussa, mutta en osaa lopettaa.

' Lost and insecure
You found me, you found me
Lying on the floor
Surrounded, surrounded
Why'd you have to wait?
Where were you, where were you?
Just a little late
You found me, You found me

But in the end
Everyone ends up alone
Losing her
The only one who's ever known
Who I am
Who I'm not, and who I want to be
No way to know
How long she will be next to me'

~ The Fray - You found me ~

Osa 74.

Kysyn taas itseltäni toistamiseen, että mihin olen kadottanut entisen minäni ? Mä tiedän että olen muuttunut aivan tavattomasti viime aikoina. Tiedän, että suunta mihin olen muuttunut ei ole ollut hyvä. Omasta mielestäni mä en enään ole niin sosiaalinen. En viihdy enään niin paljon ihmisten kanssa. Mun naurua ei enään kuule niin usein kun joskus. Mussa ei vaan ole sitä iloa enään, minkä joskus omistin.
Mä kysyin vähän aikaa sitten kaveriltani, että millainen olin kesällä, hän vastasi näin :

"Oikee auringon lapsi. Hyvän tuulinen ja iloinen. Mikä huolehtii muista ja välittää muista, ja myös itsestään. Luulin sillon että sulla on kaikki täydellisesti, eikä mikään voi saada hymyä pois sun kasvoilta."

Kysyin myös, että millaiseksi mä olen muuttunut kesästä tähän päivään, hän vastasi näin:

"Surullinen.Vetäydyt omiin oloihisi ja olet tosi ahdistunut. Ei enää sitä hymyä,tai sitä loistetta silmissä mikä kesällä sulla oli. Tuntuu että rakkaus kaikkeen siihen mitä kesällä oli on nyt poissa. Et sun sisällä on sen hyvän sydämen tilalla musta aukko johon kaikki vaan kasaantuu."

Musta oli hyvä kuulla jonkun muun näkemys musta ja siitä, että miten mä olen muuttunut. Kaikkea ei voi huomata itse. Mä en itseasiassa ollut huomannut itsessäni mitään erilaista kuin ennen. En oikeastaan muuta kuin sen, että mulla on vaan pahempi olla, enkä pääse enään siitä irti.

Osa 65.

Kuinka moni mut tuntee oikeasti? Kuinka moni näkee tän mun muurin taakse? Kuinka moni tietää millainen oikeasti olen? Kuinka moni tietää millainen tyttö paljastuu naamarin takaa?

Kun mietin ja pyörittelen noita kysymyksiä päässäni, niin vastaus on jokaiseen; ei kukaan tai ehkä muutama.

Monikaan ei tunne mua oikeasti. Mä en päästä ihmisiä lähelleni helposti. Olen rakentanut muurin itseni ympärilleni. Sinne on hyvin vaikea päästä. Sitä muuria on hyvin vaikea murtaa. Mulla on aina naamari päällä, kun tutustun ihmisiin. Vaikutan ehkä silloin iloiselta, nauravalta ja "ilman huolia olevalta" ihmiseltä. Sitä mä en kuitenkaan niin usein ole. Moni on mulle sanonut, että ekaa kertaa tavatessaan mut olen vaikuttanut hirmu iloiselta ja pirteältä ihmiseltä. Kuitenkaan asia ei ole näin, kun osaisi katsoa mun läpi edes jotenkin.

Mä olen rakentanut tätä muuria ympärilleni jo pitkään elämäni aikana. Kipeiden asioiden jälkeen on ollut helppo vaan kasata siihen muurin lisää tiiliä ja vetää tiukemmin naamari päällensä. On vaan helpompi paeta asioita ja toisaalta myös omaa itseään sinne muurin ja naamarin taakse.

Toisaalta mä pelkään sitä, että jos mun muuri pettää. Mä pelkään päästää ihmiset liian lähelle itseäni. Pelkään että he tietävät minusta liikaa, ja tietävät minun asioitani enemmän kuin haluaisin. Tuntuu että täällä naamarin ja ison muurin takana on helpompi elää. Mä en osaa tulla täältä enään pois, en tiedä haluanko edes. Näin on ehkä helpompi elää.

' You locked all the doors
You felt it was safer that way
You put up the walls
And now your whole world is caving '

~ Paramore - Just like me ~