! Huomio !

Entisen blogini löydät täältä.

sunnuntaina, joulukuuta 06, 2009

Osa 122.


Kosketat. En sano mitään. Olen kuin en välittäisi, mutta kuitenkin se sattuu aina yhtä paljon. Jätit minuun taas jälkesi.

Miksi en uskonut, kun minulle sanottiin, että älä mene sinne. En kuunnellut, kun minua varoitettiin menemästä taas tuonne samaiseen paikkaan. Nuo muiden lauseet vain lipuivat ohi korvieni ja siksi minuun nyt sattuu. Olin vaan niin sokea nähdäkseni, että minuun vaan koskee jos astun vielä siihen taloon. Astuin ovesta sisään huomasin, että mikään ei ollut muuttunut.

Istuin siis tuolla iltaa ja minulla oli hauskaa. Söimme, joimme ja otimme hiukan muutakin ollaksemme sekaisin. Kävimme saunassa ja istuimme porealtaassa. Noiden tapahtumien jälkeen minulla ei ole muistikuvia mistään. Aamulla herätessä tunsin vain hänen kosketuksensa minussa. Tunsin hänen kätensä kietoutuneena ympärilläni. Tunsin hänen hengityksensä niskassani. Kun liikuin, tunsin vain arkuutta mahassani ja käsissäni. Minuun koskee ajatus siitä, että hän on jättänyt minuun taas jälkensä.

1 kommentti:

  1. En itsekkään aina ihan ymmärrä tuota, miksi me naiset päästetään ihminen lähelle kuka jättää jäljet ja satuttaa kerta toisensa jälkeen, vaikka ystävät ja ihmiset varoittaa. En tiedä syytä siihen vieläkään. Tuttu tunne täälläkin, ja siitä on oikeasti tosi vaikea pyyhkiä toisen jäljet pois itsestään. Loppupeleissä huomaa sitten olevansa rikki. Jaksamisia sinne!

    VastaaPoista

Kiitos kun jätät itsestäsi jäljen sivulleni!