! Huomio !

Entisen blogini löydät täältä.

torstaina, marraskuuta 17, 2011

Osa 136.


Tuntuu kuin hukkuisin.
Uppoaisin.
En saa henkeä.

En osaa kuvailla tunteitani. En tiedä tunnenko kipua, pahaa oloa, tuskaa, ahdistusta, surua, pettymystä itseeni, vai kaikkea tuota sekoitettuna. Tiedän vain sen, että tämä tunteiden sekamelska sekoittaa ajatukseni, rikkoo minut.
Tukahdutanko tunteeni? Antaudunko tunteilleni? Koittaisinko ymmärtää tunteitani? Miksi minun on niin vaikea elää itseni, tunteideni kanssa?

Tällä hetkellä en tiedä mitä haluan elämältäni. En halua miettiä asioita viikkoja tai kuukausia eteenpäin, en pysty siihen. Ajatuskin tulevaisuuden miettimisestä ahdistaa ja tuntuu mahdottomalta. 
Haluaisin elää tässä hetkessä, mutta minulta vaaditaan vastauksia kysymyksiin joissa joudun miettimään itseäni viikkojen, kuukausien, ja ehkä jopa vuosien päähän. Kysymys "mitä haluat?" on jäänyt soimaan päähäni, koska kuulen tuon kysymyksen päivittäin. Vastaus suustani on aina sama "en tiedä". Se vastaus ei kuitenkaan tunnu riittävän. Miksi ei, miksi? Miksi et ymmärrä? Anteeksi, en jaksa miettiä itseäni tai tulevaisuuttani nyt. En yksinkertaisesti jaksa. 

Ruokahalu. Voisin kysyä, että mitä se tarkoittaa? Ei minulla ole ruokahalua. En tunne nälkää. En muista milloin olisin viimeeksi syönyt aamupalaa, lounasta, päivällistä tai iltapalaa. En pysty syömään. En pysty. Minulle ei maistu. Ei minulla ole nälkä. Miksi? Luulen tietäväni vastauksen kysymykseen, mutta en halua myöntää sitä. 

En haluaisi asioiden olevan näin, mutta kaikki asiat ovat kääntyneet aivan päälaelleen. Olen mokannut kaiken suhteen. Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi. En osaa elää itseni kanssa. Olen varma, että ainakin yhdellä ihmisellä olisi nyt helpompaa ilman minua. Mikä minussa on vikana? Olenko liian itsekäs? Miksi astuin taas yhden askeleen liikaa ja putosin? Miksi? Miksi? Miksi?

4 kommenttia:

  1. Pyydät jättämään jäljen, kun joku eksyy sivulle. Joten jätän merkin <3

    Palaan takaisin.

    -Hannah-

    VastaaPoista
  2. PPipi,

    blogisi on visuaalisesti todella kaunis, olet selvasti erityisen lahjakas! Tekstisi ovat surullisia ja toivon sinulle mielenrauhaa erityisesti nyt pimeimpana vuodenaikana.

    Itse harrastan kundaliinijoogaa, ja se on helpottanut ahdistuksen kanssa elamista paljon. Hengitan sisaan ja ulos rauhallisesti, ja huutavat aanet vahenevat pikkuhiljaa...

    HALAUS

    VastaaPoista
  3. Voi kun tietäisit miten paljon elämästä voi nauttia, kun armahtaa itsensä. Sitä kautta oppii myös enemmän siitä mitä tulevaisuudeltaan toivoo. Eihän tulevaisuudessa ole mitään toivomisen arvoista, jos se tulevaisuus on pelkkää itsensä kurittamista (syömisen rajoittamisella tai jollain muulla tavoin), kun ei muuten mukamas kelpaa. Jos vain pääsisit eroon tuosta "peikosta päässäsi", joka sanoo sinulle ettet kelpaa, niin näkisit miten paljon elämällä on sinullekin tarjottavana.

    Jumala sinua siunatkoon, Hän hyväksyy sinut juuri tuollaisena kuin olet, niin hyväksy sinäkin itsesi. Pystyt siihen kyllä. Voimia ja rauhallista joulunodotusta!

    VastaaPoista

Kiitos kun jätät itsestäsi jäljen sivulleni!