! Huomio !

Entisen blogini löydät täältä.

maanantaina, helmikuuta 23, 2009

Osa 51.



Nukkumaan meno on taas vaikeampaa kuin uskoinkaan. Viivästytän sänkyyn menemistä siihen pisteeseen saakka, että meinaan nukahtaa television eteen. Painajaiset veisivät yöni kuitenkin. Sama painajainen joka yö. Näen naamoja jotka tulevat minua päin. Ensin ne ovat sumeita, mutta pikkuhiljaa niistä alkaa näkyä kasvot selvemmin. Viimeinen kuva ennen kuin herään on aina ihminen, joka on satuttanut mua eniten. Tää painajainen on vaan tajuttoman hirveä, koska olen halunnut unohtaa nuo kaikki naamat joita painajaisessani näen. Joka yö ne naamat kuitenkin palaavat mun mieleen. Joka yö ne saavat kaikki muistot taas mieleen. Joka yö herään kyyneleihini ja paniikkiin. Haluun vaan unohtaa nuo naamat.

Poistin tekstin, koska en halunnut itse lukea sitä enään.










' Edessäni elämäni tuli palaa
Hiljalleen elämääni tulit salaa
Sä taivaan valo sytytit mut uudestaan
Rakkauteni liekin elämäni tulen juuresta
Kuuleman mukaan sä pelastit mun henkeni
Olin vääril raiteil olit suojelusenkeli
Niin ainakin kaikki vielki mulle väittää
Ja tiedän että se on totuus ei sitä voi väistää
Mut näistä yhteisistä hetkistä sun kanssas
Oon niin onnellinen ilman sua oisin hukassa
Aivan palasina sekä masennuksen partaalla
Väritit mun elämäni ennen näin sen harmaana
Varmana olet mulle se only one
Oothan vaan mun rinnalla aina ja ikuisesti hani
Sillä ilman sua vaan yskin loskaa
Ethän kulta jätä mua yksin koskaan '

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jätät itsestäsi jäljen sivulleni!