Osa 74.

Kysyn taas itseltäni toistamiseen, että mihin olen kadottanut entisen minäni ? Mä tiedän että olen muuttunut aivan tavattomasti viime aikoina. Tiedän, että suunta mihin olen muuttunut ei ole ollut hyvä. Omasta mielestäni mä en enään ole niin sosiaalinen. En viihdy enään niin paljon ihmisten kanssa. Mun naurua ei enään kuule niin usein kun joskus. Mussa ei vaan ole sitä iloa enään, minkä joskus omistin.
Mä kysyin vähän aikaa sitten kaveriltani, että millainen olin kesällä, hän vastasi näin :

"Oikee auringon lapsi. Hyvän tuulinen ja iloinen. Mikä huolehtii muista ja välittää muista, ja myös itsestään. Luulin sillon että sulla on kaikki täydellisesti, eikä mikään voi saada hymyä pois sun kasvoilta."

Kysyin myös, että millaiseksi mä olen muuttunut kesästä tähän päivään, hän vastasi näin:

"Surullinen.Vetäydyt omiin oloihisi ja olet tosi ahdistunut. Ei enää sitä hymyä,tai sitä loistetta silmissä mikä kesällä sulla oli. Tuntuu että rakkaus kaikkeen siihen mitä kesällä oli on nyt poissa. Et sun sisällä on sen hyvän sydämen tilalla musta aukko johon kaikki vaan kasaantuu."

Musta oli hyvä kuulla jonkun muun näkemys musta ja siitä, että miten mä olen muuttunut. Kaikkea ei voi huomata itse. Mä en itseasiassa ollut huomannut itsessäni mitään erilaista kuin ennen. En oikeastaan muuta kuin sen, että mulla on vaan pahempi olla, enkä pääse enään siitä irti.