! Huomio !

Entisen blogini löydät täältä.

perjantaina, kesäkuuta 05, 2009

Osa 88.

Onko sisimpäni kylmenemässä? Miksi en tunne enään mitään? En osaa enää antaa muille rakkautta. En osaa näyttää, että välitän. Olen katoamassa muilta. Olen rakentanut itseni ympärille jotain suurta, jonka läpi muut eivät pääse.


Viime päivät olen ollut vain itseni kanssa. En ole nähnyt ketään -en ole edes
halunnut. En osaa olla enään muiden kanssa niinkuin ennen. En ole jotenkin oma itseni. Haluan vain tilanteista pois, kun muut nauravat ja pitävät hauskaa. Minä en tiedä mikä minuun on iskenyt. Ehkä tarvitsen omaa aikaa? Vai olenko vain muuttunut tälläiseksi tytöksi, joka ei jaksa enään pitää hauskaa? Tytöksi, joka on niin rikki sisältä, ettei jaksa enää nähdä ketään? En tiedä.

Katsoin viime kesän kuvia ja huomasin, että mä en ole enään se kuvan tyttö. En ole enään se pyöreäposkinen pirteä tyttö, joka hulluttelee ystävien kanssa kaikki yöt. Viime kesän tyttö on tosiaan muuttunut. Olen aivan kuin eri ihminen. Tyttö joka osasi nauraa ja iloita on nyt hiljainen ja masentunut. Tyttö joka hyväksyi ne sopivan pyöreät posket on nyt poissa. En meinaa tunnistaa itseäni kuvista. Minulle on tapahtunut jotain, mutta en saa itsestäni selville, että mitä.

Petän itseni. Rankaisen itseäni. Petän itseni. Rankaisen itseäni. Sama kaava yhä uudelleen ja uudelleen. Olen väsynyt tähän, mutta en osaa lopettaa. Päivittäin taistelen itseni kanssa, että saisin laitettua jotan suuhuni. Taistelen, että en antaisi niitä ylen. Tuntuu kuitenkin, että teen kaiken turhaan. Olen itseni vanki. Olen kahlinnut itseni vaakaan. Olen tehnyt ruuasta vihollisen, jota kuitenkin rakastan yhtä paljon samaan aikaan. Väitän, että en ole menettänyt kontrollia, mutta tiedän kuitenkin, että se on valhe. Valehtelen itselleni. Valehtelen muille. Välillä joku sisälläni huutaa, että lopeta, mutta en kuuntele sitä. Voimani ovat lopussa, mutta en osaa lopettaa.

' Lost and insecure
You found me, you found me
Lying on the floor
Surrounded, surrounded
Why'd you have to wait?
Where were you, where were you?
Just a little late
You found me, You found me

But in the end
Everyone ends up alone
Losing her
The only one who's ever known
Who I am
Who I'm not, and who I want to be
No way to know
How long she will be next to me'

~ The Fray - You found me ~

7 kommenttia:

  1. Ai että,kirjoitat tosi hyvin!:)

    Ei siun rakaspieni tarttee rankasta ittees<3

    Sielunviholline pilaa aina kaiken ja rakastaa sitä aina ku ihmine epäonnistuu.

    Muuten,tunnistatko,millon sielunvihollinen sanoo siulle jotain?tunnistatko sielunvihollisen äänen?

    Nimittäin,ootko kokeillu sellasta että sanot ääneen sielunviholliselle vastaan,ku millo sielunvihollinen haluaa siuta saaha taas epäonnistumaan?

    Mie nimittäin oon huomannu että se toimii,sillo ku on tosi kyseessä.

    Kerra ku miulle tuli ajatus,että tappaisin itteni ja sielunvihollinen rupes taas niitä "ei Jumalaa kiinnosta siun elämä,ei Jumala rakasta sinnuu" yms. saatanan perussettii,ni mie sanoin topakasti saatanalle jotta mie seuraan Jeesusta enkä sinnuu,ni kappas!! Itsetuhoset ajatukset lähti heti sen jälkeen!!:)

    Ja tässä toissayönä (tai noh,aamuyöllä),sain paniikkikohtauksen ja tuntu että kyllä nyt kuristetaan oikein olan takaa,ni ku mie tunnistin sen,että saatana sitä tekee,ni heti sen jälkeen,kuristumisen tunne rupes lähtee pois.

    Sielunviholline yleensä haluu syyllistää ihmistä ja saaha ihminen epäonnistumaan asioissa,missä pitäs tehä toinen ja se viisaampi päätös. Kaikkein eniten auttaa se,ku tunnistaa ja tuntee sielunvihollisen.

    VastaaPoista
  2. Kiitos viestistäs!:)

    Sanoit jotta et kuule sielunvihollista,ja että se ei olisi se joka siulle puhus.

    Millasia käskyjä ja haukkumisia sie kuulet sisälläs,tai sitten muuten sellasia käskyjä?

    Sanoit jotta sisälläs huutaa "lopeta",oot sie miettiny mistä noi tollaset vois tulla?:> Ja mitä sie ajattelet ku sie rukoilet?

    Anteeksi näin syvällisiä kysymyksiä x) Mutta mietin vain,koska sisältähä noi tulee. Toki ympäristöki vaikuttaa siihen

    VastaaPoista
  3. voi tyttö rakas.. oot kokenut niin paljon, ihan liikaa yhdelle tytölle.

    Voimia<3

    VastaaPoista
  4. jep,uskon ja tiedän ett noin onkin.

    Mutta kumminkaa mein sisintämme emme pyöritä kokonaan yksin. On olemassa henkivallat.

    Ja monesti (tai noh..yleensä) tässä masennuksessa ku ihminen tuppaa ajattelemaan paljon asioita sisällään ja vainoharhasuuski vainoaa takaraivossa,ni yleensä sielunviholline valtaa ne negatiiviset ajatukset.

    Mie muistan ku kävin terapiassa sillo joskus ja niistä nega-ajatuksista puhutaan yleensä vaa "pahat ajatukset",ei tunneta ollenkaan sielunvihollista taikka Jumalaa. Jumalan olemassa olo tiedetään ehkä,mutta sitä ei oteta ollenkaan käyttöön. Tässä siis ongelma.

    Ihmiset ei sit tiijä mitä todellisuudessa tapahtuu,ei mitkää pahat teot tai ajatukset ole tyhjästä temmattu tai ite keksitty.

    Jos tuntee Jumalan,tuntee myös sielunvihollisen.

    Jos ei tunne Jumalaa,ei tunne sielunvihollista. :|

    Josta tuliki mieleen,millä tavalla sie uskot Jumalaan?onko se vaan sellanen pienessä tilassaan oleva auttava käsi,joka turvautuessa auttaa?ja sen jälkeen ei Jumalaa ajatellakkaan

    VastaaPoista
  5. Hienoa!:) Tottaha se on,ei ihekkää jaksais jos Jumalaa ei ois:)

    VastaaPoista
  6. Jokainen alkava päivä on uusi mahdollisuus, jos vain uskot siihen.

    VastaaPoista
  7. Pystyin samastumaan tuohon niin hyvin. Olen melkeinpä samassa tilanteessa, kaverit soittelevat ja kysyvät ulos, ja mun vastaus on aina sama vanha laulu: "En mä tänään.."
    Tsemppiä sulle, kirjoitat muuten TOSI hyvin<3

    VastaaPoista

Kiitos kun jätät itsestäsi jäljen sivulleni!