Osa 76.

Mä en tullut tälläkertaa kertomaan mun päivistä mitään. En myöskään tullut kertomaan mun olosta mitään. Mä tein muutaman testin tässä, ja ajattelin laittaa niiden tulokset tänne, koska ne kuitenkin kertovat musta aika paljon.

Eysenckin persoonallisuuskysely - Eysenck Personality Inventory

42% (8/19) - Ulospäinsuuntautuneisuus

Seurallinen, pitää juhlimisesta, keskustelee, kaipaa jännitystä, ottaa riskejä, toimii hetken mielijohteesta.

25% (5/20) - Psykoottisuus

Piittaamattomuus muista ihmisistä, eristäytyminen, sopeutumattomuus, empatian puute, vihamielisyys, piittaamattomuus vaarasta, julmuus, epäinhimillisyys.

83% (19/23) - Neuroottisuus

Ahdistunut, huolestunut, masentunut, mielialan vaihtelu, syyllisyyden tunteet ja alhainen itsetunto.

21% (5/24) - Valheasteikko

Mittaa taipumusta antaa vastauksissaan itsestään todellista terveempi tai sosiaalisesti suotavampi kuva.

-----------------------------------------------------------------

Rosenbergin itsetuntomittari - Rosenberg Self Esteem Scalea

Käytit testin tekemiseen 1 minuutin 45 sekuntia ja testituloksesi on 8.

Itsetuntomittarin tulos vaihtelee asteikolla 0 - 30. Tulos viittaa alhaiseen itsetuntoon, jos testitulos jää alle 15. Normaali tulos on 15 - 25 ja vastausten keskiarvo on tällä hetkellä 17.

-----------------------------------------------------------------

Beckin masennustesti - Beck Depression Inventory

Käytit testin tekemiseen 3 minuuttia 13 sekuntia. Testipistemääräsi on 58.

Testin suorittaneet ovat saaneet keskimäärin 20 pistettä.

Jos pisteiden yhteismääräksi tulee 17 tai enemmän, lääkärin puheille menoa suositellaan. Masennus luokitellaan lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi. Yli 30 pistettä viittaa jo vaikeaan masennustilaan, jolloin on viimeistään ehdottomasti syytä hakeutua hoitoon.

' You never call me by name
Think I want you to change
Think you know me
But you don't know really know what I mean
You say I take it too deep
You think you know me
But you don't really know who I am '

~ Ashley Tisdale - Who I am ~

Osa 75.

Kellon tikitys tekee minut hulluksi. Minun piti tehdä tänään jotain tärkeää, mutta unohdin senkin. Aika on vaan mennyt eteenpäin, ja minä en ole saanut mitään aikaan. Olen vain istunut ja katsonut tyhjään. Olokin on ollut yhtä mitätön kun ajan juoksu. Pääni on taas painaunut alas polviini. Kyyneleet ovat vierailleet taas silmissäni. Mulla on ollut paha olla. Katsoessani peiliin näen surulliset silmät, silmät jotka kertovat paljon minusta. Hymyilen, kun näen äidin kävelevän vastaan rappusissa. Se hymy ei kuitenkaan tule mun sisältä, se vaan on mun kasvoilla tarkoittamatta mitään. Se hymy on vain huonoa teeskentelyä, että kaikki olisi hyvin.

Olin eilen ystäväni ja kultani kanssa kaupoilla. Kävimme H&M:ssä, ja mä päädyin sovittamaan huvikseni miesten housuja päälleni. Mä jouduin taas pettymään itseeni. Laitoin housut jalkaani, ne sopivat, mutta tajutessani että tuuma -- ei ole enään löysä minulle, niin petyin. Mua kävi ahdistamaan aivan tajuttomasti. Kuullessani ystäväni sanat: "voi kumpa ite olis noin laiha", niin halusin vain housut pois jalastani ja ulos kaupasta. Ajattelin vain, että en ole laiha, mä olen vittu lihonut, etkö sä tosiaan huomaa sitä !? Lähdin ulos, ja sanoin vain kullalleni, että mulla on kuuma, ja sen takia menen ulos. Hän kuitenkin oli huomannut ja arvannut, että kyse ei ollut pelkästään siitä, että mulla oli kuuma, kun hänelle kerroin oikean syyn siihen, että lähdin ulos.
Tullessani kotiin mittasin vyötäröni, eise ollut siitä mihinkään leventynyt, numerot olivat aivan samat kuin ennenkin. Pieni helpotus. Vaa'alle seuraavaksi. Sain hymyn kasvoilleni hetkeksi - olin laihtunut ---g. Tulin vain lopputulokseen, että housut olivat eri malliset, mitä yleensä laitan päälleni, ja sekin luultavasti siihen vaikutti, että ne olivat miesten housut eivätkä naisten.

'Mietin mitä on mulla enää elämässä
Muistot repii sydämeni irti elämästä
elämästä en tuu selviimään hengissä
tuskin säkään jos eläsit mun kengissä
Tuntisit tän tuskan, mitä kannan sisälläni
Liikaa huonoi muistoi, en saa pois sisältäni
En saa pois tätä narua mun kaulasta
karma kuiskaa nimeäni muistojen haudasta '

~ Methodi - 1. Verse tulevasta ~

Osa 74.

Kysyn taas itseltäni toistamiseen, että mihin olen kadottanut entisen minäni ? Mä tiedän että olen muuttunut aivan tavattomasti viime aikoina. Tiedän, että suunta mihin olen muuttunut ei ole ollut hyvä. Omasta mielestäni mä en enään ole niin sosiaalinen. En viihdy enään niin paljon ihmisten kanssa. Mun naurua ei enään kuule niin usein kun joskus. Mussa ei vaan ole sitä iloa enään, minkä joskus omistin.
Mä kysyin vähän aikaa sitten kaveriltani, että millainen olin kesällä, hän vastasi näin :

"Oikee auringon lapsi. Hyvän tuulinen ja iloinen. Mikä huolehtii muista ja välittää muista, ja myös itsestään. Luulin sillon että sulla on kaikki täydellisesti, eikä mikään voi saada hymyä pois sun kasvoilta."

Kysyin myös, että millaiseksi mä olen muuttunut kesästä tähän päivään, hän vastasi näin:

"Surullinen.Vetäydyt omiin oloihisi ja olet tosi ahdistunut. Ei enää sitä hymyä,tai sitä loistetta silmissä mikä kesällä sulla oli. Tuntuu että rakkaus kaikkeen siihen mitä kesällä oli on nyt poissa. Et sun sisällä on sen hyvän sydämen tilalla musta aukko johon kaikki vaan kasaantuu."

Musta oli hyvä kuulla jonkun muun näkemys musta ja siitä, että miten mä olen muuttunut. Kaikkea ei voi huomata itse. Mä en itseasiassa ollut huomannut itsessäni mitään erilaista kuin ennen. En oikeastaan muuta kuin sen, että mulla on vaan pahempi olla, enkä pääse enään siitä irti.

Osa 73.

Tänään on ollut hyvä päivä. Mä olen ollut aivan mahdottoman hyvällä päällä, vaikka olen ollut kuitenkin aivan tajuttoman väsynyt. Mä olen ollut yhtä hymyä tänään. Mikään ei ole satuttanut mua tänään. Mikään ei ole tuntunut pahalta -mulla on ollut hyvä olla. Mä olen tänään nauttinut kaikesta mitä on tullut eteen. En ole antanut pienten asioidan murtaa mua. Olen ottanut ilon irti pienimmästäkin asiasta. Kukaan, eikä mikään ole saanut mua tänään huonolle päälle. Mä en ole välittänyt muiden sanomisista, jotka yleensä satuttaisivat mua. Mä olen vaan mennyt eteenpäin. Olen ollut miettimättä mitään asioita mitkä saisivat mun mielen alas. Mä olen kaivannut tätä tunnetta pitkään. Siis tunnetta, että kerrankin tuntuu hyvältä ja siltä että kaikki olisi hyvin. Mä jatkan nyt tätä hyvää päivää ja päätän tämän postauksen tähän. Halusin vain tulla kirjoittamaan tänne kerrankin jotain muutakin, kun vaan ne huonot ja ahdistavat tunteet.

' It's a new dawn
It's a new day
It's a new life
For me
And I'm feeling good '

~ Nina Simone - Feeling good ~

Osa 72.

Mä olen ollut jonkin aikaa jo juomatta. Mä en ole koskenut nappeihinkaan pitkään aikaan. Olen ollut aivan selvä pidemmän aikaa, ja se alkaa kieltämättä kyllä jo tuntua. Nyt viikonloppunakin olen taas ollut aivan selvinpäin, vaikka kaverit ovat juoneet ja lähteneet baariin. Kyllä mulla on tehnyt mieli juoda, mutta kuitenkaan en ole ottanut mitään. Sen olen nyt huomannut, että selvinpäinkin voi olla hauskaa -niin mulla on kyllä ollutkin. Toisaalta mä haluaisin riipaista pään täyteen vähän kaikkea. Mulla on jotenkin ikävä niitä aikoja, kun olin joka viikonloppu tietyssä kaveriporukassa, ja oikeastaan kukaan ei ollut selvinpäin. Mulla on ikävä sitä tunnetta kun ottaa nappeja ja tuntuu et leijuu pilvissä. Tai sitä, että humalassa nauraa pienimmällekin asialle, ja vähän askel heittää suuntaan jos toiseen. Jotenkin haluisin tuota aikaa takaisin itselleni. Tuo aika oli ihan kivaa, vaikkakin mä sain itseni tekemisteni takia vaikeuksiin ja myös itselleni pahan olon.

Paino, kalorit, liikunta ja ruoka ovat pyörineet taas mun päässä pitkin päiviä jo pidemmän aikaa. Mä olen syönyt, ja sitten taas en ole laittanut suuhuni mitään. Pienikin ruoka minkä olen suussani purrut ja lopulta niellyt on saanut mut voimaan pahoin. Ensin kaikki on ollut ihan ok, mutta sitten vähän ajan päästä mulle on tullut vaan olo, että petin taas itseni ja lupaukseni itselleni. Mun itsekuri on vain hävinnyt tyystin. En mä pysty enään niin hyvin kieltäytymään ruuasta kun ennen. Jos multa kysyy haluanko jotain, sanat en halua tulevat mun suusta hyvin vaikeasti, ja joskus eivät ollenkaan. En tiedä onko syy siinä, että mä en halua ihmisten enään huolehtivat ja huolestuvan musta ja mun syömisestä. Mä en halua, että mun läheiset huomaavat enään mitään erilaista mun syömisessä. Haluan näyttää, että kaikki on hyvin, ja kuitenkin se tuottaa mulle vaan pahaa oloa ja epäonnistumisen tunteita. Jos vaan voisin sanoa ja samalla valehdella heille, että kaikki on hyvin ja että mulla ei ole mitään ongelmia syömisen kanssa, niin mä olisin sen jo tehnyt aikoja sitten. Se vain ei ole mahdollista.

' She never slows down
She doesn't know why but she knows that
When she's all alone it feels like its all coming down

She won't turn around
The shadows are long and she fears
If she cries that first tear, the tears will not stop raining down'

~ Superchick - Stand in the rain ~