! Huomio !

Entisen blogini löydät täältä.

tiistaina, heinäkuuta 07, 2009

Osa 97.

Olen hiljaa ja istun. Tunnen kätesi hartioillani ja samalla huomaan, että hymyilen.

Tulin kotiin, mutta en yksin vaan ystävieni kanssa. Tiesin että isäni ja hänen kaverinsa olisivat täällä ja he eivät olisi selvinpäin. En ollut varma kestäisinkö olla kotona, vaikka minulla olisi ystäviä mukana. Kaikki oli hyvin pitkään ja minulla oli hauskaa. Nauroin ja istuin kaikkien meillä olleiden kanssa terassilla. Kaikki ajatukset olivat poissa ja nautin kaikkien seurasta pitkään. Tunsin vihdoin itseni aidosti iloiseksi. Jossain vaiheessa kuitenkin kaikki iskostui taas päälleni. Päätin lähteä porukasta pois ja tulla koneelle, mutta niin tuli myös ystäväni. Laitoin musiikin soimaan ja vain istuin ja selailin sivuja, mutta kuitenkaan katsomatta niitä. Yritin olla itkemättä. Yritin pitää itseni kasassa, koska ystäväni oli vieressä. En halunnut näyttää että olen heikko. En halunnut näkevän minua sellaisena. Sain pidettyä itseni koossa hetken, mutta kaikki kaatui silloi, kun hän alkoi kyselemään minulta vointiani. Vastasin hänen kysymyksiinsä ja se sai minut murtumaan. Hän otti minut halaukseensa. Itkin pitkästä aikaan niin, että joku näki. Minua hävetti tuo tilanne, mutta kuitenkin samalla tuntui hyvältä olla jonkun lähellä.

Minulla on ongelma. Ehkä pieni muille, mutta minulle niin iso. En saa vain yhtä ihmistä pois mielestäni. Hän on sama ihminen, kenestä kerroin tuolla ylempänä. Olen miettinyt, että miten olen saanut mahdollisuuden tutustua näin ihanaan ja ymmärtävään ihmiseen. Kaikkein oudointa tässä on se, että en ole tuntenut häntä edes kauaa ja jo nyt pidän hänestä ehkä ihan liikaa. Ja kun ajattelen niin hän on ainut ihminen kenet olen päästänyt näin lyhyellä ajalla näinkin lähelle itseäni. Mutta en kadu tätä yhtään, että olen tutustunut häneen. Pidän hänestä liikaa, enkä saa häntä mielestäni -en edes haluaisi saada.

' I didn't think could be real
To know that you feel the same as I do
Is a threefold utopian dream
You do something to me that I can't explain
So would I be out of line if I said
I miss you '

~ Simple Plan - I miss you ~

4 kommenttia:

  1. Luulin että kommentoin tänne jo eilen?

    Ei siinä mun mielestä oo mitään pahaa itkeä kavereiden läsnä ollessa. Sitä varten kaverit on, että niille voi itkee kaikki surut ja murheetki, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

    VastaaPoista
  2. En ole ! Olen oikeasti huuuge läskikasa.
    Äh. -.-
    Eikä tässä ruhossa ole pelkoa että laihduttaisi liikaa, kaikki pois vaan !

    Halit sullekin.<3

    VastaaPoista
  3. Huh. Päädyin googlen kautta hakusanalla "paha olo" vuodatus.net:in tekstiesi osaan 47, enkä nähnyt viimeistä viestiä. Huolestuin äkillisestä lopusta. Onneksi viestit eivät kuitenkaan loppuneet :).

    Se pieni pään sisäinen oravanpyörä, joka saa muotonsa jo varhaisessa lapsuudessa, on täälläkin päin ongelmainen. Toivottavasti pääset läpi sen harmauden, ja löydät mahdollisuuden rentoutua. Tunteiden näyttäminen muille, helpommin sanottu kuin tehty, auttaa. Ei kukaan meistä ole täydellinen, eikä meidän tarvitse ollakaan, vaikka tämä maailma välillä meiltä sitä vaatiikin.

    Tsemppiä ja voimaa!
    -A

    VastaaPoista
  4. A, en minä täältä luultavasti katoa pitkään aikaan, koska en osaa olla kirjoittamatta.

    Toivottavasti sinäkin pääset tuon harmauden läpi ja näet jo vähän värikkäämpää edessäsi.

    Ps. kiitos kun sinäkin itsestäsi tänne jäljen jätit :)

    VastaaPoista

Kiitos kun jätät itsestäsi jäljen sivulleni!