! Huomio !

Entisen blogini löydät täältä.

tiistaina, kesäkuuta 30, 2009

Osa 96.

Haluaisin pysähtyä ja hengähtää. Haluaisin olla kuin minulla ei olisi kiire.

Miksi on niin vaikea pysähtyä hetkeksi ja vain olla? Keräämme itsellemme liikaa tekemistä. Teemme lupauksia, vaikka kuitenkaan ei olisi aikaa pitää lupaustaan. Tähän kaikkeen käy vain yksi sana, kiire. Kiirettä voisi verrata naruihin jotka solmiutuvat meihin ja vetävät eri suuntiin, vaikka voimme vain tehdä asian kerrallaan. Naruja alkaa tulla jossain vaiheessa ympärillemme liikaa. Emme enään tiedä mitä meidän pitäisi tehdä. Lopulta narut täyttävät meidät kokonaan ja huomaamme olevamme väsyneitä, mutta kuitenkin vain siksi, että meillä on liian kiire.

Olen koko ajan menossa ja huomaan, että se alkaa näkyä minussa. Valvotut yöt ja kaikki muu näkyvät jo muutaman päivän päästä. En osaa enään olla
tekemättä mitään. Jo herättyäni huomaan, että pyörittelen mielessäni tekemistä täksi päiväksi.
Olen nyt ollu melkein yhteensä viikon pois kotoa, jos muutamaa käyntiä ei oteta mukaan. Nyt kuitenkin istun kotona, ja huomaan itseni aivan väsyneeksi. Olen kotona muutaman päivän keräämässä voimia, ja taas perjantaina lähden liikkeelle.

En saa selville miksi, mutta minulla on paha olla. Haluaisin painaa pääni polviin. Haluaisin tukkia korvani. Haluaisin peittää silmäni. Haluaisin vain kadota tältä maailmalta.

En jaksa puhua kenellekään. En haluaisi nähdä kuin jonkun tärkeimmistä läheisistäni. Haluaisin painautua häneen. Haluaisin vain tuntea hänet vierelläni. Haluaisin haistaa hänen tuoksunsa nenässäni. Vain heidät uskallan päästää lähelleni.

4 kommenttia:

  1. kirjotat aina nii ihanasti ja syvällisesti :) löydän aina itteni sun teksteistä.

    älä pliis suutu ku sanon tästä mut kirjotat aina "enään" vaik se oikeesti kirjotetaa enää. eihä yhel kirjaimel mitää välii oli mut on tehny vaa mieli mainita. ethän suuttunu? en mitenkää ilkeesti yritä nussii pilkkuu (etenki ku ite kirjotan puhekieltä ilman isoi kirjaimii ja pilkkui.) mut ajattelin vaa jos et tiiä. anteeks ois varmaa voinu jättää kommentoimattaki.

    mut siis rakastan sun tapaa kirjottaa. senku kirjotat enään jos haluut :>

    VastaaPoista
  2. Löysin blogisi nyt ekaa kertaa ja jotenkin kun vilkuilin siellä ympärilleni mulle tuli hirveän surullinen ja pelokas olo sun puolesta. Joka tapauksessa vakuutuin hirveästi sun teksistä, se oli ihan syvällinen. Siitä näki, että kirjotat sydämestä ihan aidosti. Ah, aloin rakastaa sun blogia. Sulla on uus lukija ;)

    VastaaPoista
  3. oot tärkeä minulle<3 -A

    VastaaPoista

Kiitos kun jätät itsestäsi jäljen sivulleni!