! Huomio !

Entisen blogini löydät täältä.

torstaina, lokakuuta 01, 2009

Osa 116.

Kävelen sateessa miettien asioitani. Sade kastelee hiukseni ja kyyneleeni sekoittuvat sadepisaroihin. Ajatukseni valuvat sadepisaroiden mukana poskiltani maahan. Tunnen oloni tyhjäksi.

Haluaisin tuntea jotain. Tunnen kyllä, mutta haluaisin tuntea jotain muutakin kuin ainaista kipua sisälläni ja ahdistusta päässäni. Nuo tunteet tappavat minua hitaasti, mutta sitäkin varmemmin ja kivuliaammin. Se tunne, kun maailmastani katoaa valo ja silmäni sumenevat kyyneileistä ovat minun elämässäni kuin aamuja jotka ovat vain pakko kohdata. Haluaisin muuttua, haluasin tuntea taas niinkuin ennen, mutta en pysty siihen.

En jaksa. En toddella jaksa. Olen vaan niin rikki ja hajalla itseni kanssa. Joskus toivoisin vain pääseväni täältä pois, koska tiedän, että silloin
minua ei satuttaisi enään mikään. Eivät teot, eivätkä sanat, silloin minua ei satuttaisi enään mikään, vaan saisin vain olla. Tiedän että minulla on ihmisiä ketkä välittävät (tai niin ainakin sanovat), mutta silti tuntuisi vain paremmalta hyvästellä kaikki. Miksi jäisin? Tuo kysymys on pyörinyt päässäni ehkä liikaakin. Jos mietin kuukausia taakseppäin niin silloin minulla oli hyvä syy jäädä tänne. Syy oli ihminen ketä rakastin. Mutta nyt kaikki on toisin. En keksi tarpeeksi pätevää syytä jäädä tänne, mutta siltikin vielä istun tässä koneen ääressä ja kirjoitan tätä tekstiä.

Entä jos joskus en heräisikään aamulla? Tulisinko katumaan sitä? Kysymyks
iä toistensa perään, mutta mistä löydän vastaukset?

' Runneltua itsetuntoo
ei ole helppo kantaa
mut pako pilvilinnoihin
uutta toivoo antaa '

~ Klamydia - haaveet elättää ~

5 kommenttia:

  1. Se mitä suunnittelet ei ratkaise mitään eli älä tee sitä, vaan ole ilonamme.
    Miksi et voisi puhua isällesi/äidillesi miksi?
    Pyydä heitä ottamaan sinut kainaloon ja antamaan hellyyttä ja rakkautta. Tiedän itse miltä sinusta tuntuu - minulla ei edes ole keneltä pyytää kainalo paikkaa vaikka olisi kuinka paha olo. Kadehdin niitä joilla on ja joista huolehditaan...nyyyyhhhhhh.

    VastaaPoista
  2. Heippa!
    Jos yhtään lohduttaa, niin luin tekstejäsi, ja tykkäsin niistä. Niissä oli niin paljon tuttua..
    Ja päätin tässä alkaa lukemaan blogiasi ja jättää itsestäni jäljen tänne.

    Jaksamisia <3

    VastaaPoista
  3. Ppipi olisiko suvussasi/tuttava piirissäsi aikuisia joihin/johon voisit luottaa? Pakko löytyä!!!

    VastaaPoista
  4. Minä kamalasti kyllä välitän <3 tiiät kyl ketä.. -A

    VastaaPoista

Kiitos kun jätät itsestäsi jäljen sivulleni!