! Huomio !

Entisen blogini löydät täältä.

torstaina, lokakuuta 29, 2009

Osa 119.

Lasken pääni polviini ja huokaan. En haluaisi tuntea mitään. Haluaisin olla vain jotain niin tyhjää, että kaikki lipuisi ohi ilman, että tuntisin mitään.

Rikki, niin hajalla sisältä. En jaksa enää valehdella itselleni, että pärjään tässä elämässä, koska asia ei ole niin. En jaksa enää kieltää asiaa itseltäni, että haluan pois täältä, koska tuo tunne on vaan niin vahva sisälläni. Elämäni on vaan liian sekasin siihen, että jaksaisin nousta uuteen huomiseen. Minulla ei vain ole enää voimia siihen, että hymyilen ihmisille aivan kuin kaikki olisi hyvin. Minulla ei myöskään ole voimia siihen, että jaksaisin itseäni ja ajatuksiani. En todella tiedä mitä teen.

En haluaisi puhua tästä, mutta minun on pakko. Nyt taas muistan kuinka helpottava tunne se
on, kun terävä viilto tuntuu kyljessä ja punainen vana valuu hitaasti kylkeäni pitkin. Pääsen tuolloin hetkeksi pois tästä maailmasta jonnekin kauas täältä. Tuona hetkenä minusta tuntuu siltä, että kaikki helpottuisi. Tuolloin minulla on hetken hyvä olla. Mutta seuraavana päivänä katson taas jälkiä kyljissäni kysyen itseltäni, että miksi?

' The fight is over
The mad rain had gone past over me
Blood is flowing down
Tear is flowing down '
~ X Japan - Alive ~

8 kommenttia:

  1. Ei, älä tee sitä käy purkupaikalla.
    t.Siipirikko

    VastaaPoista
  2. Voi ei aivan kamalaa!! Jos mä voisin jotenkin auttaa sua täältä koneen takaa, niin tekisin sen enemmän ku mielelläni. Yritä kultapieni löytää elämästäs jotain hyvää, ei se voi olla niin menetetty, ku sä luulet. Mä toivon sulle koko sydämmestäni kaikkee hyvää, koita jaksaa!!<33 *voimahali*

    VastaaPoista
  3. Ne jäljet.
    Älä tee sitä.

    Olet siis kohtalotoveri Anonyymien suhteen...

    Voimia !

    VastaaPoista
  4. Tyttö rakas ja ihana! Olen aika huolissani jaksamisestasi, toivoisin niin paljon, että saisit elämästä sellaisen otteen joka pitää ja että saisit tuntea niin paljon iloa että suru tuntuisi sen rinnalla pieneltä.

    VastaaPoista
  5. Ninnuli kiitän kun huolehdit, mutta pärjään kyllä jotenkin. En jaksa, mutta ei minusta kai ole täältä lähtemäänkään, en tiedä, en todella tiedä.

    VastaaPoista
  6. Tiedät mitä oikeasti haluat. Ymmärrä itseäsi ja muita. Kaikki mikä tapahtuu sinulle, on tarkoitus auttaa sinua johonkin, joten sinun täytyy vain hyväksyä kaikki ja toimia sen mukaan. Kaikki on ihmisen kasvuprosessia ja sinäkin pääset siitä läpi. Vain ajattelemalla ja muuttamalla omaa asennettaan voi vaikuttaa asioihin jo toteuttaa unelmansa. Tämä hetki on tässä ja nyt, se pysyy eikä lähde minnekkään. Oli se surullinen tai onnellinen, tartu tähän hetkeen äläkä pakene tunteitasi tai rankaise itseäsi. Jokainen ihminen ja elämä ovat tärkeitä ja ainutlaatuisia.. Sinun pitää vain osata tehdä niistä semmoisia, miksikä ne oikeasti haluat olevan. Anna itsellesi aikaa ja kunnioita itseäsi, vaikka olisit itsesi mielestä kuinka huono, heikko tai paha ihminen.
    Pyydä itseltäsi anteeksi.
    Ihmisyyden tuntee jokainen itsessään kuitenkin loppujen lopuksi samanlaisena kuin muut. Me olemme yhtä ja samaa ja pahakin synnyttää hyvää.

    Toivon, että ymmärrät mitä haluan sinulle kertoa. Huominen tulee aina uutena ja joskus yllättävänä, sillä sitä ei voi ikinä ennalta tietää. Elämä ei koskaan lopu, se tulee aina uudestaan ja ei ole mitään oikopolkua pois, on vain mentävä eteenpäin.
    Rakkautta ja rauhaa sinulle. Nimetön.

    VastaaPoista
  7. JUST THE SAD Girl: Kiitos että et lopettanut kirjoittamista <3

    VastaaPoista
  8. En osaa olla kirjoittamatta, vaikka mulla on nyt ollutkin taukoa tästä, mutta ajattelin, että parempi se, että kirjoittaa kun tuntuu siltä eikä pakoita itseään kirjoittamaan.

    VastaaPoista

Kiitos kun jätät itsestäsi jäljen sivulleni!