Istun hiljaa huoneessani katsoen ikkunasta ulos. Koitan etsiä syytä pääni sisäisiin ajatuksiin. Minuutit kuluvat. Huomaan kellon siirtyneen tunnin eteenpäin. Edelleen katson ulos, mutta ilman ajatuksia -tuijotan tyhjyyteen.
Mä en tiedä mikä mulla on. Miksi musta tuntuu vaan niin pahalta? Mun on nykyään vaan niin vaikeaa saada itsestäni pienikin hymy irti. En oikeastaan jaksa kiinnostuimuiden hauskoista asioista, ja nauraa niille. Ei musta ole siihen. Haluaisin vain olla ja pienentyä ihan pieneksi. Vähän aikaa haluaisin olla muiden näkemättömissä. Haluaisin hetkeksi unohtua kaikilta. Saisin olla pienen hetken pois tästä maailmasta. Voisin haluta katsoa tätä maailmaa vain silmillä, kuitenkaan tietämättä maailman pahuudesta ja kovuudesta mitään -voisin vain katsoa ja tehdä maailmasta erilaisen kuvan itselleni.
Mä en pysty enään huolehtimaan muista ja kuuntelemaan muiden huolia. Mun pää hajoaa vaan enemmän kun saan kuulla kuinka huonosti kullallani menee, ja kuinka loppu hän on. Kaikki purkavat asiansa mulle, ja mä tottakai kuuntelen hyvää hyvyyttäni. Mä en vaan pysty sanomaan, että itsekin olen aivan loppu, että itsekään en jaksa. En voi sanoa, että mulla on pää aivan hajalla omien asioiden kanssa. Mä vain olen loppu. Mä olen loppu itseni kanssa. Mun pää hajoaa vaan enemmän, mitä enemmän mietin muiden asioita. Ehkä mun olisi hyvä opetella ajattelemaan vihdoinkin itseäni.
Tekstit
Pelottavaa, voisin kirjottaa täsmälleen samoin omista fiiliksistäni... Toi kuulostaa niin tutulta.
VastaaPoistaEhkei tällä hetkellä, mutta vielä pari kuukautta sitten ainakin oma olo oli täsmälleen samanlainen. Nyt en tunne oikein mitään taas.
Siis moi :) Eksyin sun blogille ja tykästyin :D
Olen lukenut sun blogia jo jonkin aikaa ja pidän kovasti. Vaikka sä monesti kirjoitat ettet osaa kirjoittaa siitä miltä susta tuntuu, niin kyllä mä saan sun tekstistä paljonkin irti. Kyllä siitä tulee esille kuinka paha olo sulla on.
VastaaPoistaJatkan blogisi seuraamista ja pidän peukkuja sulle. Toivottavasti pystyt puhumaan psykiatrillesi enemmän asioistasi, se varmasti auttaisi.
Ehkä mä vielä pystyn pääsemään tuosta oksentelusta...
VastaaPoistaMä asun kotona joten lintsailu ei onnistu noin vaan. Eikä vanhemmille riitä selitykseks etten jaksanu. :s
Voimia !
Moi!Nyt miullahi on blogi,jos et pistä pahakses ni liityn toho lukijalistaasi?:)
VastaaPoista(ex a)
jeijj,kiva:),kiitos,samoin sinne:)
VastaaPoistaanonyymi, kiitos muistamisesta. Tottahan se on, moni on mulle sanonu että osaan kirjoitaa hyvin ajatukset paperille, mutta välillä musta vaan itsestäni tuntuu, että en saa mitään aikaiseksi.
VastaaPoista"Eksyin" tänne sivulle enkä lukenut kun sun ekan tekstin kun huomasin että meillä on paljon yhteistä.Kyllä sun pahan olon huomaa jo toi muiden kuunteleminenkaan ei olis pelkästäänkään helppoo.Tiedän kokemuksesta.Eipä mulla muuta,en taida osata auttaa enempää mutta muista ettet oo yksin täälä on ainaki yks joka tietää miltä susta tuntuu :) voimia<3!
VastaaPoistaAnonyymi, kiitän ku kävit ja jätit jälen tänne itsestäsi myös. Voimia itsellesi myös hirveästi !
VastaaPoistaLöysin tän sun blogin tuolta blogilistalta, ja tykkään kovasti sun kirjotustyylistä. Sun teksteistä huomaa selvästi, että sulla on vaikeeta, ja löydän paljon omia piirteitäni sun jutuista. Jatkan kyllä sun blogin seuraamista. Voimia joka päivälle<3
VastaaPoistaKiitos anonyymi sullekin! :)
VastaaPoistaVoimia sinnepäin myös !
Kiitos ihanasta kommentista. <3 Kadehdin sitä miten jaksat aina huolehtia minusta ja muista, vaikka sulla on itelläki tosi rankkaa. Voimia sinneki! <3
VastaaPoistatein muutentuon blogin, en aio sitä niin julkisesti jakaa, koska siellä on aikalailla niitä todellisia ajatuksiani..
VastaaPoista