"Sä et taida olla tarpeeksi pohjalla, että tarvitsisit apua", nuo sanat kuulin tänään mun psykiatrilta. Mä en muista kuinka monta kertaa mä olen hänelle sanonut, että mä en jaksa. Vaikka mä en hänelle puhukkaan niin hirveästi, niin nuo sanat mä olen hänelle monesti sanonut kysyessään minun kuulumisia. Mä tiedän sen itse, että mä olen pohjalla, että mun voimat ovat täysin loppu. Eikö hän ymmärrä, että mä en ole vain voinut puhua hänelle mun olosta, koska en ole kokenut, että hän on oikea ihminen siihen. Enkä mä ole koskaan osannut puhua oikein kenellekään psykiatrille, vähiten nykyiselleni.
Mä en taas ymmärrä miten ja missä vaiheessa mä olen taas löysännyt otetta syömisten kannalta. Tänään olen syönyt taas aivan liikaa. Mä söin ystäväni ollessa meillä leivän, karkkia ja appelssiinin. Leivän pidin sisälläni, mutta karkit ja appelssiinin oksensin heti tilaisuuden saatuani. Ahdistuin aivan mielettömästi syödessäni karkkia ja appelssiinin. Tiesin että ystäväni lähtisi kohta, ja voisin mennä oksentamaan ilman että hän tajuaisi. Niin teinkin; heti ystäväni lähdettyä menin vessaan ja oksensin kaiken mitä olin suuhuni laittanut. Tulin vessasta silmät vuotaen, ja olin aivan normaali, ehkä hieman tyytyväisempi taas itseeni.Minun täytyi myöntää itselleni, että mä olen kaivannut sitä tyhjyyden tunnetta oksennettuani. Ehkä sairasta, mutta mulla on ollut tuota tunnetta aivan älyttömän kova ikävä.
Mä en taas ymmärrä miten ja missä vaiheessa mä olen taas löysännyt otetta syömisten kannalta. Tänään olen syönyt taas aivan liikaa. Mä söin ystäväni ollessa meillä leivän, karkkia ja appelssiinin. Leivän pidin sisälläni, mutta karkit ja appelssiinin oksensin heti tilaisuuden saatuani. Ahdistuin aivan mielettömästi syödessäni karkkia ja appelssiinin. Tiesin että ystäväni lähtisi kohta, ja voisin mennä oksentamaan ilman että hän tajuaisi. Niin teinkin; heti ystäväni lähdettyä menin vessaan ja oksensin kaiken mitä olin suuhuni laittanut. Tulin vessasta silmät vuotaen, ja olin aivan normaali, ehkä hieman tyytyväisempi taas itseeni.Minun täytyi myöntää itselleni, että mä olen kaivannut sitä tyhjyyden tunnetta oksennettuani. Ehkä sairasta, mutta mulla on ollut tuota tunnetta aivan älyttömän kova ikävä.
Mä taas mietin sitä, kuinka ihanaa olisi olla taas lapsi. Olla tietämättä kaikesta mailman pahuudesta. Olla taas se pieni lapsi, jota pidetään kädestä, josta huolehditaan, ja joka peitellään joka päivä iltasadun kera. Joskus mä haluaisin vielä olla se äidin pikkutyttö, jolle oli aina syli varattuna, jos tuli haava tai oli paha mieli. Mä välillä niin kaipaan sitä tunnetta, kun sai vain itkeä kaikin äidin kaulukseen, ja tuntea itsensä äidille tärkeäksi ja rakkaaksi.
' Little girlkisses her mom
Tells her I love you
Holds on to her hand
Little girl doesn't have much
She walks with a smile
she's so full of life
But she cries in the night
Just tryin' to hold on
No one can hear
She's all alone
This little girl closes her eyes
all that she wants
is someone to love
Someone to love ''
~ Enrique Iglesias - Little girl ~
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jätät itsestäsi jäljen sivulleni!