Osa 52.

Mä luulin että saisin siirrettyä kaiken mun mielestä pois jos mulla olisi joku ystävä seuranani, joku koko ajan vieressä. Jouduin kuitenkin taas pettymään. Kaikki ajatukset pyörivät silti mun päässä, ja olo on edelleen huono. Kyllä mä olen nauranut hänen kanssaan, mutta sisälläni kuitenkin valuvat ne samat kyyneleet. Mä en pääse mun oloani mitenkään karkuun. En, vaikka kuinka taas haluaisin hymyillä niinkuin ennen. En tiedä, mutta musta tuntuu, että nytkin tämä mun olo paistaa ystävälleni läpi. Vaikka mä kuinka yritän olla ihan 'normaali', niin silti luulen, että hän on jo huomannut oloni tahtomattani. Saisimpa edes joskus siirrettyä tämän olon musta pois, ja nauttia edes hetken olostani. Mä niin toivon, että mulla olisi hyvä olla edes joskus.

Ahdistus oli taas tänään aivan hillitön kun jouduin syödä makaroonimössöä. Vaikka mä otin ihan vähän, niin mun oli älyttömän vaikea saada sitä syötyä. Teki pahaa laittaa haarukka suuhun, ahdistus oli aivan sietämätön taas. Mutta mä tiesin, että mun olisi pakko syödä jos en haluaisi kuunnella huutoja. En mä olisi syönyt jos ystäväni ei olisi ollut meillä. Olisin kieltäytynyt aivan niinkuin ennen. Olisin kuunnellut ne huudot, mutta nyt mä en vaan kehdannut käydä väittämään ystäväni kuullen äidilleni vastaan.

Sama ahdistus tuli, kun äiti huomautti minun käydessäni alhaalla, että mun pitäisi syödä leipä. No niimpä kysyin ystävältäni onko hänellä nälkä, ja että mäkin voisin syödä yhden leivän. Ahdistus. Sanat mun on pakko syödä tämä leipä pyöri mun päässä, kun söin leipää. Mä olisin vain halunnut käydä huutamaan äidilleni, että ei hän voi minua pakottaa syömään. Ei hänellä ole oikeutta. Olisi vaan puuttumatta mun elämään, ja antaisi mun vaan olla. En mä voinut huutaa noita sanoja äidilleni ystäväni kuullen, en mä halunnut. Sain kuitenkin syötyä leivän ajan kanssa, mutta olisi tehnyt mieli vain lähteä vessaan oksentamaan kaikki. Mä en vaan kestä tätä ahdistusta mikä mulle tulee kun syön, en vaan enään yhtään. Mä en haluaisi laittaa mitään suuhuni. Toisaalta, mä en jaksa kuunnella äitini jokapäiväistä huutoakaan, koska se hajottaa mua vaan enemmän.