Osa 79.

Aikaa taas vierähtänyt, kaikkea tapahtunut, mutta mulla pyörii vaan yksi kysymys päässäni; kuuleeko kukaan minua? Kuinka monesti olen sanonut, että mulla on paha olla? Kuinka monesti olen sanonut, että en jaksa? Kuinka monesti olen pyytänyt tukea muilta? Kuinka monesti olen sanonut, että en pärjään yksin? Kysymyksiä riittäisi vaikka kuinka, mutta jokaiseen on kuitenkin vastaus; monesti. Tuntuu turhalta sanoa asiat moneen kertaan, koska kuitenkin sekin on loppujenlopuksi turhaa. Ei, en halua sääliä. Haluaisin vain tulla kuulluksi. Haluaisin että merkitsisin jollekin jotain, ja että asiani eivät olisi vain hiljaisia sanoja muiden korvissa. Mä haluan vain että mua uskotaan. Haluan että mua kuunnellaan. En enään halua olla se tyttö, joka on muille kuin haamu, jonka läpi voi kävellä huomaamatta, ja joka vain on.

Miksi ihmiset ovat niin itsekeskeisiä? Mulla on ollut, ja on edelleen kavereita joilla menee melkeimpä aina hyvin. Tietenkin heilläkin on pieniä vastoinkäymisiä, mutta suhteessa vaikka minuun, niin heillä menee loistavasti. Heidän kanssaan on turha yrittää puhua mistään, koska kuitenkin keskustelu kääntyisi heidän napaansa, heidän elämäänsä, ja siihen kuinka vitun hyvin heillä menee. Miksi näin? Onko ihmisten tosiaan niin vaikea katsoa omaa napaansa pidemmälle, jos heillä itsellään menee juuri silloin loistavasti? Eivätkö tuollaist ihmiset tosiaan osaa miettiä muita, vai eivätkö vain jaksa kuunnella muiden huolia, ja käydä vaivaamaan niillä päätänsä, koska heillä menee hyvin. Kysymyksiä olisi niin paljon, mutta kuitenkaan en saa yhtään vastausta mieleeni. En vain ymmärrä, ja siksi kysynkin miksi näin?

Ihmiset eivät ole täydellisiä. Joskus ajattelin (joskus vieläkin) että kun saan laihdutettua x kg, niin kelpaan itselleni, ja että silloin kaikki on paremmin. Kuitenkaan mä en koskaan tule olemaan se täydellisen laiha tyttö, jolla kaikki on hyvin. Musta tuntuu, että mä en kuitenkaan koskaan tule kelpaamaan itselleni. Aina tulee jotain mitä voisin parantaa. Mä en tule koskaan olemaan täydellinen, en ikinä. Tuntuu niin turhauttavalta yrittää päästää johonkin pisteeseen, kun kuitenkin tietää, että se ei tule kelpaamaan minulle kuin hetkeksi. Kuitenkin yritän. Yritän koko ajan tavoitella sitä mun täydellistä kuvaa itsestäni. Yritän olla kuin se laiha tyttö siitä ja siitä lehdestä. Yritän, mutta lopputulos on kuitenkin aina väärä -mikään ei kelpaa.

Miksi minun on niin vaikea vaan olla tavoittelematta sitä omaa näkemystäni "täydellisestä" kropasta? Miksi mä haluan olla juuri sen kokoinen, juuri sen painoinen, ja juuri sen näköinen? Miksi en kelpaa itselleni koskaan tälläisenä? Kysymykset vievät taas ajatukseni mukanaan. Vastaukset jäävät tämänkin kerran saamatta.

' Holding onto things that vanished
Into the air
Left me in pieces
But now I'm rising from the ashes
Finding my wings
And all that I needed was there all along
Within my reach
As close as the beat of my heart '
~ David Cook - Time of my life ~

Osa 78.

Mä usein sanon että mulla on pyörii paljon asioita päässäni, ja nyt voisin näitä ajatuksia tänne vähän avata, kun minulta sitä kysyttiin.

Mä usein pyörittelen päässäni kaikkea maan ja taivaan väliltä. Mulla iskee usein yksin ollessa kaikki vanhat asiat päähän, kaikki ne pienimmätkin ja mua satuttaneet asiat.

Asiat lähtevät jo ala-asteelta saakka. Mä olin ala-asteella pyöreämpi tyttö kuin muut. En ollut laiha, enkä edes sopusuhtainen. Omasta mielestäni olin lihava ja täysin muodoton tyttö. Muutama muukin oli sitä mieltä, siitä mua silloin joskus kiusattiinkin. Mulla oli jo silloin huono itsetunto. Joskus mietin, että jos mua ei olisi kiusattu ulkonäöstäni, siitä että olin pyöreämpi, niin olisiko mulla näitä kaikkia ongelmia lainkaan. Olisiko mulla huonoa itsetuntoa, joka murentaa mut pienimmästäkin huomautuksesta liittyen mun ulkonäköön.

Seuraavaksi voisin mainita yläasteelle siirtymisen. Kutosluokka siis häämötti loppuaan ja olisi aika siirtyä yläasteelle. Se jännitti, pelotti ja kiinnosti samaan aikaan. Loman jälkeen lähdettiinkin kouluun. Muutama viikko oltiin siinä samassa tiiviissä porukassa vanhoine kavereineen. Niiden mukavien viikkojen aikana porukkamme hajosi. Kaikki löysivät uusia kavereita, ja lopulta kaikki katsoivat toisiaan kuin eivät olisivat koskaan tunteneetkaan. Mä jäin yksin. Muutamat päivät olin yksin ja seisoin siinä samassa nurkassa pihalla. Sain katseita ja satuttavia huuteluita perään. Huomasin kun mun selän takana puhuttiin. Huomasin kuinka mulle naurettiin. (vai kuvittelinko kuitenkin vain kaiken -en tiedä.) Näin kesti muutaman päivän. Viikot kuluivat ja mä tutustuin uuteen vanhaan kaveriin. Tähän tyttöön mä olin tustunut joskus jo leireillä, mutta kuitenkin tajusimme sen vasta myöhemmin tutustuttuamme. Meistä tuli lopulta paita ja perse, olimme aina kahdestaan ja meillä oli hauskaa. Jossain vaiheessa kuitenkin kiusaaminen kumpaakin kohtaa aloitettiin taas. Meillä oli toisemme, mutta huutelut ja katseet kuitenkin satuttivat molempia. Meistä ei vain pidetty, ja edelleen mietimme miksi. Tunneilla nauramista. Välitunneilla huuteluita ja ilkeitä katseita. Ruokalassa pientä tönimistä ja paskan jauhantaa selän takana. Myöhemmin tämä tyttö on mun elämässäni edelleen, vaikka hän asuukin 60 kilometrin päässä. Hän on edelleen yksi tärkeimpiä ihmisiä mun elämässä. Ja hän on yksi syy myös siihen, että mä olen vielä tässä.

Mä sanon tän seuraavan asian lyhyesti, en pysty kirjoittamaan tästä mitään -haluan unohtaa. Tämä asia kummittelee mun mielessä päivällä ja yöllä. Tämä asia pilasi mun elämäni. Muhun on jäänyt tästä jäljet. Pelkään liikaa ihmisten kosketusta. En siedä kävellä pimeässä yksin, en välttämättä kavereideni kanssakaan. Pelkään humalaisia miehiä, joskus myös tuntemattomia jotka tulevat minulle puhumaan. Kaikkeen tähän löytyy yksi selitys; minut on raiskattu.

Siinä oli muutamia asioita jotka kummittelevat mielessäni päivä päivältä. Asioita on kuitenkin paljon vielä päässäni, mutta tuossa muutamia isoimpia asioita päästäni.

' Do you surrender?
All your thoughts?
All your fears?
As you replace all the years
Don't you turn your back on me now '

~ Your best friend - Don't forget who you are ~

Osa 77.

Tyhjä olo, jotenkin tuntuu että mulla ei ole mitään jäljellä miksi enään jäisin tänne.

Eilen illalla sanoin viimein kullalleni pitkän harkinnan jälkeen, että mä tarvitsen omaa tilaa, joten pienenmoinen "tauko" tekis mulle hyvää. Mä en vaan kestä olla toisen lähellä. Kaikki vanhat asiat ovat käyneet kummittelemaan mun mielessä, ja siinä sivussa mä olen alkanut taas enemmän pelästymään kosketusta ja sitä, että toinen on liian lähellä mua. Mä niin toivon, että mä en nyt tehnyt väärää päätöstä. Toivon että pieni paussi helpottais mun oloa. Mun on vaan niin pakko saada oma pääni kuntoon, ehkä sitten mä pystyn jatkamaan mun suhteessakin niinkuin ennen. Mun voimat ovat vaan niin loppu, että tuntuu kuin musta ei olisi mihinkään. Tuntuu jotenkin väärältä seurustella kultanikin kanssa, koska mulla on vaan fiilis että satutan häntä ja olen hänelle vain taakka. Mä en tiedä mitä mä tekisin, mä olen aivan sekaisin mun ajatuksien ja tunteiden kanssa. Mun on vaan nyt koitettava jaksaa päivä kerrallaan, ja katsoa mihin tämä elämä mua vie.

Osa 76.

Mä en tullut tälläkertaa kertomaan mun päivistä mitään. En myöskään tullut kertomaan mun olosta mitään. Mä tein muutaman testin tässä, ja ajattelin laittaa niiden tulokset tänne, koska ne kuitenkin kertovat musta aika paljon.

Eysenckin persoonallisuuskysely - Eysenck Personality Inventory

42% (8/19) - Ulospäinsuuntautuneisuus

Seurallinen, pitää juhlimisesta, keskustelee, kaipaa jännitystä, ottaa riskejä, toimii hetken mielijohteesta.

25% (5/20) - Psykoottisuus

Piittaamattomuus muista ihmisistä, eristäytyminen, sopeutumattomuus, empatian puute, vihamielisyys, piittaamattomuus vaarasta, julmuus, epäinhimillisyys.

83% (19/23) - Neuroottisuus

Ahdistunut, huolestunut, masentunut, mielialan vaihtelu, syyllisyyden tunteet ja alhainen itsetunto.

21% (5/24) - Valheasteikko

Mittaa taipumusta antaa vastauksissaan itsestään todellista terveempi tai sosiaalisesti suotavampi kuva.

-----------------------------------------------------------------

Rosenbergin itsetuntomittari - Rosenberg Self Esteem Scalea

Käytit testin tekemiseen 1 minuutin 45 sekuntia ja testituloksesi on 8.

Itsetuntomittarin tulos vaihtelee asteikolla 0 - 30. Tulos viittaa alhaiseen itsetuntoon, jos testitulos jää alle 15. Normaali tulos on 15 - 25 ja vastausten keskiarvo on tällä hetkellä 17.

-----------------------------------------------------------------

Beckin masennustesti - Beck Depression Inventory

Käytit testin tekemiseen 3 minuuttia 13 sekuntia. Testipistemääräsi on 58.

Testin suorittaneet ovat saaneet keskimäärin 20 pistettä.

Jos pisteiden yhteismääräksi tulee 17 tai enemmän, lääkärin puheille menoa suositellaan. Masennus luokitellaan lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi. Yli 30 pistettä viittaa jo vaikeaan masennustilaan, jolloin on viimeistään ehdottomasti syytä hakeutua hoitoon.

' You never call me by name
Think I want you to change
Think you know me
But you don't know really know what I mean
You say I take it too deep
You think you know me
But you don't really know who I am '

~ Ashley Tisdale - Who I am ~

Osa 75.

Kellon tikitys tekee minut hulluksi. Minun piti tehdä tänään jotain tärkeää, mutta unohdin senkin. Aika on vaan mennyt eteenpäin, ja minä en ole saanut mitään aikaan. Olen vain istunut ja katsonut tyhjään. Olokin on ollut yhtä mitätön kun ajan juoksu. Pääni on taas painaunut alas polviini. Kyyneleet ovat vierailleet taas silmissäni. Mulla on ollut paha olla. Katsoessani peiliin näen surulliset silmät, silmät jotka kertovat paljon minusta. Hymyilen, kun näen äidin kävelevän vastaan rappusissa. Se hymy ei kuitenkaan tule mun sisältä, se vaan on mun kasvoilla tarkoittamatta mitään. Se hymy on vain huonoa teeskentelyä, että kaikki olisi hyvin.

Olin eilen ystäväni ja kultani kanssa kaupoilla. Kävimme H&M:ssä, ja mä päädyin sovittamaan huvikseni miesten housuja päälleni. Mä jouduin taas pettymään itseeni. Laitoin housut jalkaani, ne sopivat, mutta tajutessani että tuuma -- ei ole enään löysä minulle, niin petyin. Mua kävi ahdistamaan aivan tajuttomasti. Kuullessani ystäväni sanat: "voi kumpa ite olis noin laiha", niin halusin vain housut pois jalastani ja ulos kaupasta. Ajattelin vain, että en ole laiha, mä olen vittu lihonut, etkö sä tosiaan huomaa sitä !? Lähdin ulos, ja sanoin vain kullalleni, että mulla on kuuma, ja sen takia menen ulos. Hän kuitenkin oli huomannut ja arvannut, että kyse ei ollut pelkästään siitä, että mulla oli kuuma, kun hänelle kerroin oikean syyn siihen, että lähdin ulos.
Tullessani kotiin mittasin vyötäröni, eise ollut siitä mihinkään leventynyt, numerot olivat aivan samat kuin ennenkin. Pieni helpotus. Vaa'alle seuraavaksi. Sain hymyn kasvoilleni hetkeksi - olin laihtunut ---g. Tulin vain lopputulokseen, että housut olivat eri malliset, mitä yleensä laitan päälleni, ja sekin luultavasti siihen vaikutti, että ne olivat miesten housut eivätkä naisten.

'Mietin mitä on mulla enää elämässä
Muistot repii sydämeni irti elämästä
elämästä en tuu selviimään hengissä
tuskin säkään jos eläsit mun kengissä
Tuntisit tän tuskan, mitä kannan sisälläni
Liikaa huonoi muistoi, en saa pois sisältäni
En saa pois tätä narua mun kaulasta
karma kuiskaa nimeäni muistojen haudasta '

~ Methodi - 1. Verse tulevasta ~

Osa 74.

Kysyn taas itseltäni toistamiseen, että mihin olen kadottanut entisen minäni ? Mä tiedän että olen muuttunut aivan tavattomasti viime aikoina. Tiedän, että suunta mihin olen muuttunut ei ole ollut hyvä. Omasta mielestäni mä en enään ole niin sosiaalinen. En viihdy enään niin paljon ihmisten kanssa. Mun naurua ei enään kuule niin usein kun joskus. Mussa ei vaan ole sitä iloa enään, minkä joskus omistin.
Mä kysyin vähän aikaa sitten kaveriltani, että millainen olin kesällä, hän vastasi näin :

"Oikee auringon lapsi. Hyvän tuulinen ja iloinen. Mikä huolehtii muista ja välittää muista, ja myös itsestään. Luulin sillon että sulla on kaikki täydellisesti, eikä mikään voi saada hymyä pois sun kasvoilta."

Kysyin myös, että millaiseksi mä olen muuttunut kesästä tähän päivään, hän vastasi näin:

"Surullinen.Vetäydyt omiin oloihisi ja olet tosi ahdistunut. Ei enää sitä hymyä,tai sitä loistetta silmissä mikä kesällä sulla oli. Tuntuu että rakkaus kaikkeen siihen mitä kesällä oli on nyt poissa. Et sun sisällä on sen hyvän sydämen tilalla musta aukko johon kaikki vaan kasaantuu."

Musta oli hyvä kuulla jonkun muun näkemys musta ja siitä, että miten mä olen muuttunut. Kaikkea ei voi huomata itse. Mä en itseasiassa ollut huomannut itsessäni mitään erilaista kuin ennen. En oikeastaan muuta kuin sen, että mulla on vaan pahempi olla, enkä pääse enään siitä irti.

Osa 73.

Tänään on ollut hyvä päivä. Mä olen ollut aivan mahdottoman hyvällä päällä, vaikka olen ollut kuitenkin aivan tajuttoman väsynyt. Mä olen ollut yhtä hymyä tänään. Mikään ei ole satuttanut mua tänään. Mikään ei ole tuntunut pahalta -mulla on ollut hyvä olla. Mä olen tänään nauttinut kaikesta mitä on tullut eteen. En ole antanut pienten asioidan murtaa mua. Olen ottanut ilon irti pienimmästäkin asiasta. Kukaan, eikä mikään ole saanut mua tänään huonolle päälle. Mä en ole välittänyt muiden sanomisista, jotka yleensä satuttaisivat mua. Mä olen vaan mennyt eteenpäin. Olen ollut miettimättä mitään asioita mitkä saisivat mun mielen alas. Mä olen kaivannut tätä tunnetta pitkään. Siis tunnetta, että kerrankin tuntuu hyvältä ja siltä että kaikki olisi hyvin. Mä jatkan nyt tätä hyvää päivää ja päätän tämän postauksen tähän. Halusin vain tulla kirjoittamaan tänne kerrankin jotain muutakin, kun vaan ne huonot ja ahdistavat tunteet.

' It's a new dawn
It's a new day
It's a new life
For me
And I'm feeling good '

~ Nina Simone - Feeling good ~

Osa 72.

Mä olen ollut jonkin aikaa jo juomatta. Mä en ole koskenut nappeihinkaan pitkään aikaan. Olen ollut aivan selvä pidemmän aikaa, ja se alkaa kieltämättä kyllä jo tuntua. Nyt viikonloppunakin olen taas ollut aivan selvinpäin, vaikka kaverit ovat juoneet ja lähteneet baariin. Kyllä mulla on tehnyt mieli juoda, mutta kuitenkaan en ole ottanut mitään. Sen olen nyt huomannut, että selvinpäinkin voi olla hauskaa -niin mulla on kyllä ollutkin. Toisaalta mä haluaisin riipaista pään täyteen vähän kaikkea. Mulla on jotenkin ikävä niitä aikoja, kun olin joka viikonloppu tietyssä kaveriporukassa, ja oikeastaan kukaan ei ollut selvinpäin. Mulla on ikävä sitä tunnetta kun ottaa nappeja ja tuntuu et leijuu pilvissä. Tai sitä, että humalassa nauraa pienimmällekin asialle, ja vähän askel heittää suuntaan jos toiseen. Jotenkin haluisin tuota aikaa takaisin itselleni. Tuo aika oli ihan kivaa, vaikkakin mä sain itseni tekemisteni takia vaikeuksiin ja myös itselleni pahan olon.

Paino, kalorit, liikunta ja ruoka ovat pyörineet taas mun päässä pitkin päiviä jo pidemmän aikaa. Mä olen syönyt, ja sitten taas en ole laittanut suuhuni mitään. Pienikin ruoka minkä olen suussani purrut ja lopulta niellyt on saanut mut voimaan pahoin. Ensin kaikki on ollut ihan ok, mutta sitten vähän ajan päästä mulle on tullut vaan olo, että petin taas itseni ja lupaukseni itselleni. Mun itsekuri on vain hävinnyt tyystin. En mä pysty enään niin hyvin kieltäytymään ruuasta kun ennen. Jos multa kysyy haluanko jotain, sanat en halua tulevat mun suusta hyvin vaikeasti, ja joskus eivät ollenkaan. En tiedä onko syy siinä, että mä en halua ihmisten enään huolehtivat ja huolestuvan musta ja mun syömisestä. Mä en halua, että mun läheiset huomaavat enään mitään erilaista mun syömisessä. Haluan näyttää, että kaikki on hyvin, ja kuitenkin se tuottaa mulle vaan pahaa oloa ja epäonnistumisen tunteita. Jos vaan voisin sanoa ja samalla valehdella heille, että kaikki on hyvin ja että mulla ei ole mitään ongelmia syömisen kanssa, niin mä olisin sen jo tehnyt aikoja sitten. Se vain ei ole mahdollista.

' She never slows down
She doesn't know why but she knows that
When she's all alone it feels like its all coming down

She won't turn around
The shadows are long and she fears
If she cries that first tear, the tears will not stop raining down'

~ Superchick - Stand in the rain ~