Tyhjä olo, jotenkin tuntuu että mulla ei ole mitään jäljellä miksi enään jäisin tänne.
Eilen illalla sanoin viimein kullalleni pitkän harkinnan jälkeen, että mä tarvitsen omaa tilaa, joten pienenmoinen "tauko" tekis mulle hyvää. Mä en vaan kestä olla toisen lähellä. Kaikki vanhat asiat ovat käyneet kummittelemaan mun mielessä, ja siinä sivussa mä olen alkanut taas enemmän pelästymään kosketusta ja sitä, että toinen on liian lähellä mua. Mä niin toivon, että mä en nyt tehnyt väärää päätöstä. Toivon että pieni paussi helpottais mun oloa. Mun on vaan niin pakko saada oma pääni kuntoon, ehkä sitten mä pystyn jatkamaan mun suhteessakin niinkuin ennen. Mun voimat ovat vaan niin loppu, että tuntuu kuin musta ei olisi mihinkään. Tuntuu jotenkin väärältä seurustella kultanikin kanssa, koska mulla on vaan fiilis että satutan häntä ja olen hänelle vain taakka. Mä en tiedä mitä mä tekisin, mä olen aivan sekaisin mun ajatuksien ja tunteiden kanssa. Mun on vaan nyt koitettava jaksaa päivä kerrallaan, ja katsoa mihin tämä elämä mua vie.
Tekstit
Miusta teit rohkeasti ja oikein päätöksesi suhteen!:) Nimittäin sehän on niin jotta se onnihan ei tule ihmisestä/ihmisistä. Toivottavasti poikaystis ymmärtää tilanteesi ja samalla myös hänkin rupeaa miettimään omaa minäänsä<:)
VastaaPoistaMuuten,saanko udella,että mitä ajatuksia siun päässä liikkuu,ku sie usein sanot jotta ku siun pään sisällä on niin paljo ajatuksia?
Paljon tsemppiä päiviisi!:) Niin ja muista: vaikeudet ja ahdinko saa aikaan kestävyyttä ja vahvistaa:) nimimerkillä kokemusta on!;)
-a
Mä vaan en ole varma tästä ratkasustani nyt yhtään. Toivottavasti tein oikean päätöksen.
VastaaPoistaSaa udella, mutta mä en jaksa tähän kirjoittaa... Voin ensi postaukseen kirjottaa mun päästä näitä ajatuksia ehkä kaikkien luettavaksi.
Kiitos a.
Teit ihan oikein. Ja kyllä exäsi ymmärtää varmasti (jollei heti, niin joskus), että tarvitset nyt omaa aikaa.
VastaaPoistaEi siis me olla erottu, meillä on vain tauko... mutta noh, tlläkin hetkellä istun hänen sohvallaan ja plaah... tuntuu että kiusaan vaan itseäni enemmän tullessani tänne, ja vieläpä olin yötä. huoh.
VastaaPoista