! Huomio !

Entisen blogini löydät täältä.

sunnuntaina, huhtikuuta 19, 2009

Osa 78.

Mä usein sanon että mulla on pyörii paljon asioita päässäni, ja nyt voisin näitä ajatuksia tänne vähän avata, kun minulta sitä kysyttiin.

Mä usein pyörittelen päässäni kaikkea maan ja taivaan väliltä. Mulla iskee usein yksin ollessa kaikki vanhat asiat päähän, kaikki ne pienimmätkin ja mua satuttaneet asiat.

Asiat lähtevät jo ala-asteelta saakka. Mä olin ala-asteella pyöreämpi tyttö kuin muut. En ollut laiha, enkä edes sopusuhtainen. Omasta mielestäni olin lihava ja täysin muodoton tyttö. Muutama muukin oli sitä mieltä, siitä mua silloin joskus kiusattiinkin. Mulla oli jo
silloin huono itsetunto. Joskus mietin, että jos mua ei olisi kiusattu ulkonäöstäni, siitä että olin pyöreämpi, niin olisiko mulla näitä kaikkia ongelmia lainkaan. Olisiko mulla huonoa itsetuntoa, joka murentaa mut pienimmästäkin huomautuksesta liittyen mun ulkonäköön.

Seuraavaksi voisin mainita yläasteelle siirtymisen. Kutosluokka siis häämötti loppuaan ja olisi aika siirtyä yläasteelle. Se jännitti, pelotti ja kiinnosti samaan aikaan. Loman jälkeen lähdettiinkin kouluun. Muutama viikko oltiin siinä samassa tiiviissä porukassa vanhoine kavereineen. Niiden mukavien viikkojen aikana porukkamme hajosi. Kaikki löysivät uusia kavereita, ja lopulta kaikki katsoivat toisiaan kuin eivät olisivat koskaan tunteneetkaan. Mä jäin yksin. Muutamat päivät olin yksin ja seisoin siin
ä samassa nurkassa pihalla. Sain katseita ja satuttavia huuteluita perään. Huomasin kun mun selän takana puhuttiin. Huomasin kuinka mulle naurettiin. (vai kuvittelinko kuitenkin vain kaiken -en tiedä.) Näin kesti muutaman päivän. Viikot kuluivat ja mä tutustuin uuteen vanhaan kaveriin. Tähän tyttöön mä olin tustunut joskus jo leireillä, mutta kuitenkin tajusimme sen vasta myöhemmin tutustuttuamme. Meistä tuli lopulta paita ja perse, olimme aina kahdestaan ja meillä oli hauskaa. Jossain vaiheessa kuitenkin kiusaaminen kumpaakin kohtaa aloitettiin taas. Meillä oli toisemme, mutta huutelut ja katseet kuitenkin satuttivat molempia. Meistä ei vain pidetty, ja edelleen mietimme miksi. Tunneilla nauramista. Välitunneilla huuteluita ja ilkeitä katseita. Ruokalassa pientä tönimistä ja paskan jauhantaa selän takana. Myöhemmin tämä tyttö on mun elämässäni edelleen, vaikka hän asuukin 60 kilometrin päässä. Hän on edelleen yksi tärkeimpiä ihmisiä mun elämässä. Ja hän on yksi syy myös siihen, että mä olen vielä tässä.

Mä sanon tän seuraavan asian lyhyesti, en pysty kirjoittamaan tästä mitään -haluan unohtaa. Tämä asia kummittelee mun mielessä päivällä ja yöllä. Tämä asia pilasi mun elämäni. Muhun on jäänyt tästä jäljet. Pelkään liikaa ihmisten kosketusta. En siedä kävellä pimeässä yksin, en välttämättä kavereideni kanssakaan. Pelkään humalaisia miehiä, joskus myös tuntemattomia jotka tulevat minulle puhumaan. Kaikkeen tähän löytyy yksi selitys; minut on raiskattu.

Siinä oli muutamia asioita jotka kummittelevat mielessäni päivä päivältä. Asioita on kuitenkin paljon vielä päässäni, mutta tuossa muutamia isoimpia asioita päästäni.

' Do you surrender?
All your thoughts?
All your fears?
As you replace all the years
Don't you turn your back on me now '

~ Your best friend - Don't forget who you are ~

11 kommenttia:

  1. Kiitos kun kerroit ajatuksistasi,nyt tietää ja ymmärtää paremmin sinua,tuosta oli paljon apua. Todella rohkea olet kun kerroit raiskauksestasi..Mie itseasiassa vähä sitä pidin mielessä ko luin joskus vanhempaa blogiasi.ja tätä. Tuo raiskaus on varmasti sellane asia joka iha varmana jättää ikuisen trauman,mie en osaa ees kuvitella miltä siusta tuntuu. Kaikkein pahin vielä on jos se tekijä ei tajua sitä ees pilkun vertaa mitä se teki!! Mie otan suuresti osaa siun kokemuksista ja traumoista,voin rukoilla siun puolestas tuon asian suhteen,jos haluat:)

    Ja tuon koulukiusaamisen suhteen voin sanoa,että miulla on aika lailla samaa kokemusta mitä siulla...tuo ulkonäkö asia on nii herkkä alue,että sitä jos pitkään kiusaa ni se ei enää oo niin itsestään selvä asia ett siitä pääsis yli. Miuta ja miun silloista paria kaveria kiusattiin,ko miun ne kaverit oli miusta isompikokosia ku mie,ja miut leimattiin niitten kanssa sitten..monet kaikkosi meitä välitunnilla,mut mie ajattelin ett mie en rupee kavereitani syrjimään,haluun olla niitten kanssa..mut kuinka ollakkain,ne kaverit käänti miulle jostain syystä selkäsä ja rupesivat puhumaan pahaa yms. Mie sitte kerran sain kysyttyy mitä pahaa mie niille oon tehny ni ne lähti karkuun enkä saanu vastausta. Eli todennäkösesti niil ei ees ollu mitää järkevää syytä siihen. Miusta on nii kauheeta,mite kaverit ja ystävät voi olla nii ilkeitä toisilleen..missä menee vikaan?Aina niitä jotka tarkottavat hyvää,aina niitä syrjitään ja ilkutaan..Onko niil kiusaajilla sit nii raadollista nähä miten ne hyvät ihmiset osaa pitää puolensa eivätkä lähe karkuun,koska ne kiusaajat itse ovat sellasia?

    Ja toki kiusaajien perhetaustat ja kaikki ite vaikuttaa siihen kokonaisuuteen. Eli porukka jakautuu kahtia: joko ne purkaa pahan olonsa muihin tai sitten jättävät sen sisälleen. Kummatkin "ryhmät" sairastavat masennusta,mutta se ilmenee eri tavalla niistä ihmisitä. Mutta..pahin mahollinen ilmeneminen on kummassakin: kummatkaan eivät pysty tai kykene tai halua selvittää niitä kipeitä ongelmia,ja siksi kipeydet eivät lopu.Tässä on se ongelma nimenomaan. Eikä monestikkaan kukaan uskalla ruveta perinpohjin ratkomaan niitä..esim. opettajat..ko ne näkee ett tiettyjä oppilaita kiusataan,ni ei monetkaa ota asiaa esille,ne joko ei osaa taikka eivät uskalla. Tässä miusta on todella vakava asia,nimittäin jos ongelmiin ei puututa ne kasvaa ja kasvaa ja lopussa niistä tekeytyy suuren suuri pallo!!

    Sillon yläasteella mein luokanvalvojalle ku sanottiin jotta pojat nälvii meitä,ni opettaja sano "pojat on poikia,ne kasvaa kyllä,niillä vaa aikuistuminen hitaampaa kuin tytöillä,kyllä se ohi menee". Niinku tätä tasoa.noh,mitä siitä sitten seurasi:vain haavoja ja pahaa oloja..joita ei edes haluttu ottaa selville. Miusta ammattilaisen,eli siinä tapauksessa sen mein luokanvalvojan,ois pitäny ehottomasti nostaa kissa pöydälle eikä jättää asia siihe. Osa opettajista osaakin sen homman. Mutta..nyt kun oon kasvanu masennuksessani ja ymmärrän paremmin,miten ongelmat kasvaa,osaan auttaa niitä jotka ovat samassa jamassa,ja ne muutkin osaavat sitten auttaa muita. Näin kasvaa auttajarinki. Mutta se onkin sitten kysymys,kuka HALUAA auttaa?itse kun ei pysty auttaa ihteesä,eikä edes ammattilaiset osaa auttaa,mitä pitäis tehhä?

    Kysymyksen vastaus on niin yksinkertainen ja helppo,mutta liian moni jättää sen vaihtoehdon käyttämättä,ja mieluummin itse yrittää ratkoa ja etsiä kysymyksiä ihmisiltä. No tulokset sit näkeekin,eli ne sisimmät asiat jää puolitiehen. Vastaus on: Jeesus Kristus tuli meidät pelastamaan,jotta saataisiin mein synnit anteeks eikä jouduttas kadotukseen. Hän tuli parantamaan sairaudet ja lohduttamaan yksinäisiä,tuli auttamaan ihmisiä ja pelastamaan. Toinen ja ratkaiseva kysymys: haluaako ihminen vastaanottaa pelastuksen?Se käytännössä tarkottaa sitä,että jättää koko elämänsä Herran varaan,koska Hää tietää mite asiat hoietaan.Se on ihmisen oma päätös,kumminka haluaa tehä:haluaako ite vaiko antaako Herran tehä.:)

    siunausta ja voimia päiviisi!:)

    -a

    VastaaPoista
  2. kiitos a sanoistasi ja siitä että jaksat lukea mun vuodatuksia täällä ja vieläpä jättää itsestäsi tänne jäljen ja muistaa minua sanoillasi. Kiitos paljon.

    VastaaPoista
  3. Hei minultakin.

    Käyn lähes päivittäin kurkkaamassa sivujasi, luen tekstisi, ja sydäntä riipaisee, lähes joka kerta.
    Muutama kirjoutus oli hyvin positiivisia sävyltään ja tuli hyvä mieli niistä.

    Olin myös ajatellut, että olet joutunut kohtaamaan joko hyväksikäyttöä tai joutunut raiskatuksi. len äärettömän pahoillani kokemuksestasi, se on murentanut sun kultaisen sisimmän, sydämen.

    Mä toivon sulle parempaa tulevaisuutta, rohkeutta kohdata jokainen päivä uudelleen...ja jaksaa elää ja odottaa sitä hetkeä kun olo helpottuu.

    Voimia sinulle!

    VastaaPoista
  4. Joo, ei todella !
    Tuntuu kamalalta...

    VastaaPoista
  5. hei!

    ootkin käynyt jättämässä jäljen mun blogiini joten nyt on mun vuoro tehdä se :)

    Tää tulee ehkä vähän myöhässä, mutta mäkin otan osaa sille että sut raiskattiin. Tuntuu sydäntä riipaisevalta lukea sun tekstejäs, mutta ne antaa myös kummasti voimaa. :)

    Jatka samaan malliin, lupaan käydä täällä useammin <3

    Voimia sulle kanssa
    T. pallero14

    VastaaPoista
  6. eksyin sun blogiin ja rakastuin ja nyt lisään sut.

    VastaaPoista
  7. Oon nyt vähän aikaa seurannu sun blogia ja uskalsin nyt vasta kommentoida. (: Sä kirjotat tosi hyvin ja musta tuntuu ihan kauheelta, koska mä oon ite koulukiusaaja. Ja mä en ees tiedä miks mä teen sitä. On ihan hirvee aatella miten saatan jättää niin pahat jäljet muihin.

    Mutta toivottavasti sulla alkaa meneen paremmin. Jaksamista :)

    VastaaPoista
  8. Jotenkin eksyin sivuillesi ja jäin tekstiisi kiinni. Voimahaleja!
    Lämpimin terveisin Eveliina

    VastaaPoista
  9. Kiitos Eveliina voimahaleista.
    Aurinkoisia päiviä sinnepäin hirveästi!

    VastaaPoista
  10. hei ! eksyin tänne siskoni kautta , ja olen lueskellut tekstejäsi . en voi uskoa , että joku yksi ihminen saa kestää näin paljon ja näin isoja asioita . mä en oikeesti edes tiiä , mitä mun kuuluis sanoa . kuitenkin , se on jo hyvä asia että sä pystyt kirjottamaan asiat . hyvää ja toivottavasti aurinkosta kesää ! (:
    terveisin nora

    VastaaPoista
  11. Mä toivon nora sulle kanssa aurinkoista kesää.
    Kiitti kun muistit mua :)

    VastaaPoista

Kiitos kun jätät itsestäsi jäljen sivulleni!