! Huomio !

Entisen blogini löydät täältä.

tiistaina, maaliskuuta 31, 2009

Osa 71

Nousen taas sängystä. Jään istumaan sängyn laidalle. Katseeni harhailee ulos -sataa räntää. Istun vieläkin sängyn laidalla. Painan pääni taas polviini. Kyynel vierähtää poskelleni. Nousen peilin eteen. Kuivaan kyyneleet. Poistun huoneestani iloinen ilme naamallani -kaikki on taas hyvin. Aloitan taas päiväni samalla tavalla kuin aina ennenkin.

Tämän päivän olen taas kulkenut kuin sumussa. Aika on madellut hitaasti. En ole saanut mitään aikaan. Työharjottelussa tänään olen yrittänyt näyttää kiinnostavalta ja yrittänyt tehdä jotain -kuitenkaan mistään ei ole tullut mitään. Tänään mikään ei ole tuntunut miltään. Mikään ei ole ollut hauskaa. Olen vain mennyt eteenpäin katsoen kellon hitaita viisareita toivoen koko ajan, että
pääsisimpä pian nukkumaan, tai omaan rauhaan.

En tiedä edes mitä kirjoittaisin. Pää täynnä asioita, mutta tuntuu nyt aivan turhalta kirjoittaa niitä tänne. Ja musta tuntuu, että vaikka kirjoittaisinkin, niin en saisi niitä asioita päästäni taaskaan tänne. En vaan enään osaa kirjoittaa, tai ainakin minusta siltä tuntuu. En tiedä, enkä jaksa edes välittää. Mä kuittaan tämän postauksen seuraavaan biisin sanoihin, jotka on suomennettuna tässä :"
Kohtaa vain syvimmät pelkosi, älä hukuta itseäsi omiin kyyneliisi, sillä se on loput elämästäsi..."

' When hope is lost
when it all comes down
when hope is lost
love turns to hatred
save me
when there is no escape
when my back's against the wall
when there's no escape
love turns to hatred
save me
won't you save me please
silent rain
the silent rain will set us free and wash away the pain
the silent rain
when I've seen too much
when I feel all bruised and blue
when I've seen too much
love turns to hatred '

~ Suburban Tribe - Silent rain ~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jätät itsestäsi jäljen sivulleni!