Osa 63.

'Pelkäätkö kuolemaa?', vastaukseni oli kieltävä. Puhuimme siis ystäväni kanssa henkeviä. Puhuimme elämästämme, vertailimme elämäämme ja lopulta päädyimme puhumaan kuolemasta. Monia pelottaa kuolema. Ei minua. En ole oikeastaan koskaan pelännyt kuolemaa. Miksi pitäisi pelätä? Se on meillä kaikilla kuitenkin edessä. En siis pelkää kuolemaa. Enemmänkin se tuntuisi helpotukselta. Joku ehkä ajattelee, että olen aivan sekaisin, tai että menisin hoitoon -minun puolesta ajatelkoot, en välitä. Mutta kuitenkin näin mä ajattelen. Kuolema voisi olla helpotus mun oloon, mutta ei taas toisaalta. En oikein tiedä mitä kuolemasta edes ajattelen.

Tällä hetkellä mulla on taas aivan tajuton ahdistus. En tiedä pystynkö lähtemään ystäväni kanssa edes minnekään, vaikka lupauduin jo. Kyllä mun on pakko. Toisaalta ehkä oloni helpottuisi jos näkisin hänet. Mä en tiedä. Mua ahdistaa, itkettää, halu pois on taas kova, kovempi kuin pitkään aikaan. Huoh, mä olen aivan sekaisin taas. Ajatuksetlentelevät tuolla jossakin, en saa mitään fiksua tännekään kirjoitettua. Tähänkin lyhyeen tekstiin meni puolituntia. Mä lopetan tämän postaamisen nyt tähän, musta ei ole tähänkään tällä hetkellä. Kuittaan ja pyydän anteeksi sekavaa tekstiä.
Mitä mä teen itseni kanssa? miten mä jaksan enään itseäni pidempään?

'silmät auki märkä tie
dessä vain pimeää
kiidän kuinka lujaa lie
en enää mitään nää
silmät kiinni huudan
vastauksetta jään
musiikin huumaan
olen rikki elämään
Isä oletko valmiina? olen matkalla

jos tänään kuolen Isä oletko valmiina?
jos jätän taakse kaiken olenko vihdoinkin kotona?
onko sylisi avoinna tervetuloa tuhlaajapoika?
oletko valmiina? '

~ Kls - Rikki ~