! Huomio !

Entisen blogini löydät täältä.

lauantaina, maaliskuuta 14, 2009

Osa 64.


Olin eilen nuortenkahveilla (seurakunta nuorille tarkoitettu). Mulla oli pitkästä aikaa ihan hyvä olla. Sai olla ihmisten ympärillä jossa ei tuijoteta, jossa kaikki hyväksytään. Mulla oli hyvä olla jonkun aikaa. Hyvä olo kuitenkin loppui; lauleskellessani riparilauluja mua kävi heikottamaan, tuntui että pyörryn ihan kohta. Join vettä -ei auttanut. Lähdin seuraavaksi ulos ystäväni kanssa, kun tuntui että tarvitsen happea. Jalkani ja käteni tärisivät, mun oli vaikea hengittääkkin yhdessä vaiheessa. Musta tuntui, että jalkani pettävät kohta ja mä pyörryn -en kuitenkaan pyörtynyt. Menimme sisälle ystäväni kanssa. Menin istumaan takaisin paikalleni. Istuin siinä vähän aikaa, kunnes silmissäni kävi sumenemaan. Sain pidettyä itseni pystyssä ja tajusin mennä makaamaan lattialle ja nostaa jalat tuolille. Makasin siinä jonkin aikaa ihmisten tuijottaessa mua "huomaamatta. Musta tuntui jotenkin pahalta, koska ystäväni joutui olemaan vieressäni. En olisi halunnut, että hän joutuu näkemään missä kunnossa olen, tai miten voin tuolloin.

Mulla on nyt ollut taas muutaman päivän vaan ahdistunut olo. Jos joku kysyisi miksi, niin en mä osaisi selittää miksi. Mua vaan ahdistaa kaikki. Ahdistus vaan lisääntyy kun mun pitäis tehdä jotain. Tai jos tiedän, että kohta on pakko mennä jonnekin tai jotain muuta tekemistä on edessä, niin mä stressaan ja lopulta ahdistun mahdottomasti. Mä en vaan tiedä mikä mulle on tullut, miksi mua yleensäkin ahdistaa ja miksi mulla on näin paha olla. Mä vaan herään aamulla, ja jo silloin haluaisin jäädä sänkyyn, olla kohtaamatta seuraavaa päivää. Mulla on jo aamulla paha olla. Mä en enään itsekään ymmärrä itseäni ja oloani.

1 kommentti:

  1. Tuli tietyllä tavalla ikävä seurakuntailu aikojani, olin joskus aktiivinen seurakuntanuori mutta sitten se jäi.

    Toivottavasti tuo paha olosi hellittäisi, voimia sinne.

    VastaaPoista

Kiitos kun jätät itsestäsi jäljen sivulleni!