! Huomio !

Entisen blogini löydät täältä.

maanantaina, maaliskuuta 16, 2009

Osa 66.

Paska olo taas kaikin puolin. Ahdistaa ja mun vaan tekis mieli huutaa ja itkeä tää kaikki olo pois. Mä vaan olen jotenkin aivan hajalla sisältä. Hymyilen ulkoisesti, mutta sisältä mä murenen päivä päivältä enemmän. Päivä päivältä mulla on vaan paskempi olla.

Tuo teksti oli eiliseltä yöltä. Teksti jäi lyhyeen, koska kyyneleet valtasivat mun silmät, ja lähdin omaan huoneeseeni.

Eilen yöllä mä olin taas niin valmis lähtemään. Lähteminen tuntui taas vaan parhaimmalta ratkaisulta. Laitoin kullallenikin viestiä ja kerroin taas kerran hänelle, että mä en enään jaksa ja, että rakastan häntä. Laittelimme viestiä jonkun aikaa. Olin valmis vaan lähtemään pois tästä maailmasta, jättämään tän kaiken taakse. Meinasin lähteä tutulleni, mutta pojat pyysivät mua sitten mukaansa nesteelle (mikä oli toisaalta hyvä, koska mä en tiedä mitä olisin tehnyt muuten itseni kanssa). Kultani tuli käymäään nesteellä. Nähtyäni hänen tulevan pih
alle menin suoraan halaamaan häntä. Kävelimme nesteen taakse ja halasimme taas. En olisi halunnut päästää hänestä irti. Kultani sanoi halatessamme, että hän ei ole koskaan pelännyt niin paljoa kun äsken, ei edes silloin kuin hänen pappansa kuoli. Kyyneleet nousivat mun silmiin, mutta en kuitenkaan käynyt itkemään, sain pidettyä kaiken taas kerran sisälläni.

Mä en vain mahda tälle tunteelle enään mitään, että mun olisi parempi lähteä pois täältä. Mä en olisi kullalleni taakaksi. Musta vaan tuntuu että mä olen hänelle yksi lisä hänen omaan pahaan oloonsa. Mä ja mun ongelmat on kaikille aivan liika. Oikeastaan mun ongelmat on mullekin jo aivan liikaa. En jaksa enään näitä ajatuks
ia päässä, en jaksa elämääkään.
Helponta ois päästää köydestä irti ja luovuttaa.

Musta tuntuu että mä en koskaan tule kelpaamaan itselleni tälläisenä. Mun paino stressaa mua taas vaan niin paljon. Tuntuu että mä vaan paisun koko ajan. Mun paino ei liiku minnekään suuntaan, oikeastaan vaan heittelee ylöspäin koko ajan ja pomppaa sitten takaisin siihen mihin on jumiutunut. Mua ahistaa tää mun kroppa päivä päivältä enemmän. Mä en vaan siedä itseäni.
Meinasin tänään saada hermoromahduksen; laitoin yhtiä vanhoha farkkuja päälleni. Farkut menivät vielä viime viikolla hyvin päälleni. Laittaessani niitä päälleni ja huomatessani että ne eivät mene kiinni kävin huutamaan että 'en oo voinu lihoa 10 kiloa viikossa, vaikka lihonu oonki ja tälläinen pulla olenkin nykyään!....'. Vähän aikaa siinä raivotessani huomasin että äiti oli laittanu housuihini hakaneulan jostain ihmeen syystä ja siks ne ei menneet mun päälle. Mä meinasin tosiaan seota. Mä olisin oikeasti saanut jonkun hermoromahduksen jos ne housut olisivat olleet mulle pienet. Huoh, onneksi kuitenkin niihin housuihin mahduin.

5 kommenttia:

  1. Vitsit, että rakastan sun blogia. kirjoitat todella hyvin, ja tykkään ku laitat noita biisien sanoja ja kuvat on ihanii. kaikkea hyvää sulle ja jaksamisia. :)

    VastaaPoista
  2. Joo anteeksi, että tuli kaksi kertaa. en oikeen tajunnu ekaks miksi se ei näkynyt.. :D

    VastaaPoista
  3. Voi pieni tyttö!
    KÄyn aina joskus selailemassa näitä blogeja ja lähinnä noita askartelusivuja, mutta jotenkin eksyin sun sivuille. Mulla tuli niin surullinen olo sun puolesta ja aloin aivan älyttömästi toivomaan että sä pääsisit eteenpäin pois synkistä ajatuksista ja pystyisit pikkuhiljaa hyväksymään itsesi. Älä ajattele moista, että oot sun kullalesi taakaksi, kyllä tosta sun tekstistä tajus että välittää susta älyttömästi.

    Mä oon tällanen yli nelikymppinen täti ja lähetän sulle täältä jättimäisen voimahalauksen. Sun tekstit jotenkin kosketti mua ja haluaisin sanoa niin lohduttavia taika sanoja, että sulle paistais aurinko ja voisit jatkaa elämääsi huolettomana nuorena tyttönä.

    Toivotan aurinkoisia päiviä sun kevääseen täällä maan päällä,

    terveisin Kati

    VastaaPoista
  4. Kiitos kun kävit, vaikka eksyitkin sivulleni vain.
    Mä katson mihin tää elämä mut vie, vai viekö minnekään.
    Kiitos halauksesta.

    VastaaPoista
  5. Voimia taistelusi kanssa. Ahdistus on inhottava elämänkumppani..
    Tuo housujuttu pisti silmääni. Ehkä äitisi on huomannut sinun laihtuvan, ja oli ennakoinut kutistavansa housujasi?
    Kesä tulee, ja toivottavasti hymy pääsee nousemaan kasvoillesi.

    VastaaPoista

Kiitos kun jätät itsestäsi jäljen sivulleni!