Osa 69.

Voimat lopussa. Olisi ehkä parempi sulkea silmät -luovuttaa. Helpompaa olisi taas vaan jättää tää kaikki. Paha olo kaivaa mua taas syvältä sisältä, se riipii mun sisintä, ottaen taas musta vallan. Se vie taas mun hymyn pois, ja jättää jäljelle vaan arvet mun sisimpään. Haluaisin vaan huutaa ja itkeä. Olla hetken taas vain itseni, ja ajatuksieni kanssa. Haluaisin soittaa kullalleni ja pyytää anteeksi, jättää tän kaiken taakseni. En mä kuitenkaan voi. Tai voisin kyllä -en tiedä. Ajatukset aivan sekaisin. Päässä pyörii vaan lähteminen ja tämä olo mun sisällä. Onko mulla voimia päästä tämän olon yli. Jaksanko huomiseen päivään?

' Jos mä tänä yönä kuolisin,
kuka mua jäisi tänne kaipaa.
Kuka siitä pienestä takkutukkaisesta
tytöstä välittää?

Tänä yönä viimeiset kyyneleet vuodatetaan,
tänä yönä välittäminen punnitaan.

Kukaan ei kuule huutoani,
jonka huudan yksin pimeässä,
peläten aamua,
joka ei tuskaa vie pois.
Yksin kannan tuskan sisälläni,
yksin peläten aamua.

Kuka mut tästä kaikesta pelastaa,
kuka auttavan käden ojentaa? '

Tuntuu, että mä en tosiaan jaksa tämän yön yli. Mun voimat on vaan niin loppu.